Artikkeli löytyy linkin takaa:
http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2011/12/02/tonnikalaa-jodia-ja-1-000-euroa--nain-selviat-kriisista/201117900/139
Tämä teksti taas on omaa tuotosta.
Jokaisen kotitalouden tärkein asia talouden ja yhteiskunnan tilapäisten heilahtelujen varalta on pitää kunnollista kotivaraa, jonka avulla selviää viranomaissuosituksen mukaan viikon – mieluummin pitemmän aikaa. Kotivara (http://varaudu.blogspot.com/2011/09/edellisessa-jutussa-mainitsin-kotivaran.html ) sisältää elintarvikkeet sekä muut tarvikkeet, joiden avulla eläminen onnistuu mahdollisimman normaalisti poikkeusoloissakin.
Survivalisti, tai mieluummin varautuja, pitää kotivaran lisäksi myös muita varastoja, jolloin varastoidaan myös esimerkiksi polttoainetta lain sallimissa puitteissa noin tankillisen verran / auto. Laki ei salli suurten polttoainemäärien säilyttämistä kodeissa tai kotien varastoissa. Jos kodin varasto on osastoitu paloteknisesti, niin bensiiniä saa säilyttää 100l ja dieseliä 200l.
http://www.neste.fi/artikkeli.aspx?path=2589%2C2655%2C2710%2C2821%2C2944%2C3395%2C3397
http://www.neste.fi/artikkeli.aspx?path=2589%2C2655%2C2710%2C2821%2C2944%2C3395%2C3397
Muitakin varusteita toki löytyy kuin pelkkää polttoainetta. Olennaista on se, että mahdollista poikkeustilannetta on ajatellut ennalta ja tehnyt oman riskianalyysinsä sen varalta. Tämän analyysin pohjalta pitää myös toimia. Pelkkä ajatus ei riitä. Pitää myös hankkia tietoa ja taitoja sekä varusteita. Suomalaisessa selviytymisoppaassa esitellään näitä laajemmin.
Lisäksi kannattaa pitää paikallista käteistä rahaa, oman taloudellisen tilanteen mukaan. Jollain jenkkisivustolla puhuttiin noin 1000 dollarin käteisvarannosta. Sama voisi päteä täälläkin euroissa. Sillä pärjää jo jonkin aikaa lyhytaikaisessa poikkeustilanteessa esimerkiksi lakon aiheuttamassa häiriötilanteessa. Perheen koko luonnollisesti sanelee myös käteisvarannon suuruuden. Jokainen joutuu määrittelemään käteisvarannon suuruuden oman taloudellisen tilanteensa pohjalta. Yksineläjä pärjää tonnilla pitkään, mutta suurperhe käy vain muutaman kerran kaupassa. Olisi tietenkin hyvä, jos pankkitilillä olisi se pankkien suosittelema parin-kolmen kuukauden puskurivaranto, mutta kovinkaan monella sitä ei ole. Kaikki tuppaa menemään kädestä suuhun. Sen lisäksi eri väestöryhmät ovat eriarvoisia. Toisille parin kuukauden palkan varaaminen tilille ei ole mikään ongelma, mutta tilanne on toinen jos sitä kysytään opiskelijoilta, työttömiltä, vanhuksilta tai lapsiperheiltä.
Kreikan lähteminen eurosta saattaa tehdä pitkäaikaisempaa vahinkoa ja mahdollisesti käynnistää dominoefektin muiden maiden talouteen, kuten jo uutisoidaan. Silloin puhutaankin jo aivan toisen suuruusluokan tilanteesta, jolloin muutaman satasen tai tuhannen käteisvaranto on täysin riittämätön. Jos aikoo säilyttää suurempia summia käteistä kotonaan, kannattaa satsata myös turvallisuuteen. Jos on varaa säilyttää kotona suuria summia rahoja, kannattaa hankkia kunnollinen paloturvallinen kassakaappi. Myös jalometallit ovat olleet kautta aikojen suosittu sijoituskohde. Maan arvo tulee tuskin myöskään laskemaan, sillä maata ei tule mistään lisää. Kotona säilytettävistä varoista ei kannata huudella kylillä. Tieto voi joutua vääriin korviin.
Mikäli ennakoitavissa on pitkäaikainen ja vakava poikkeustila, pitää varautua perusteellisemmin. Silloin kannattaa sijoittaa osa varoistaan esimerkiksi käyttöarvoltaan suuriin perushyödykkeisiin, jotka todennäköisesti loppuvat pian kaupoista. Niillä on varmasti vaihtoarvoa. Tällaisia hyödykkeitä voi olla esim. linkin takaa löytyvän artikkelin alkukuvan vasemmassa laidassa listatut tavarat.
http://linkkari.nettisivu.org/files/2010/11/sunnuntaisuomalainen_survivalisti.pdf
Lisää listaa löytyy toisesta linkistä englanniksi
http://www.thepowerhour.com/news/items_disappearfirst.htm
http://linkkari.nettisivu.org/files/2010/11/sunnuntaisuomalainen_survivalisti.pdf
Lisää listaa löytyy toisesta linkistä englanniksi
http://www.thepowerhour.com/news/items_disappearfirst.htm
Taloudelliseen varautumiseen kuuluu myös turhan riskinoton välttäminen, joten esimerkiksi asunto- ja kulutusluottojaan ei kannata vetää viimeiseen tappiin. Korkojen nousuun pitää jäädä varaa. Työpaikkojen pysyvyys ei epävakaassa taloustilanteessa ole mitenkään itsestään selvää. Suuria investointeja kotitalouksissa kannattaa puntaroida maksukyvyn ja työllisyystilanteen näkökulmastakin. Mieluummin kannattaa säästää ensin ja ostaa vasta sitten – tai ostaa ainakin mahdollisimman pienellä lainaosuudella. Kaikki hankinnat eivät myöskään ole välttämättömiä. Asioita pitää priorisoida ja hankinnat suunnitella kunnolla. Osan hankinnoista voi myös lykätä myöhemmäksi. Tarvitseeko sitä ajaa aina uudella autolla, tai tarvitseeko aina uusimman matkapuhelimen, tietokoneen, taulutelevision yms?
Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa ja haluaisin sijoittaa sitä valuuttaan, niin silloin varmaankin hankkisin eri talousalueiden valuuttoja, jolloin yhden maanosan kriisi ei välttämättä heiluttelisi muita valuuttoja niin voimakkaasti tai voisi jopa vahvistaa niitä kompensoiden yhden alueen valuutan arvon laskua. Myös jalometalleihin sijoittamista tehdään, mutta niissä on yksi suuri ongelma. Niitä ei voi syödä. Vaihtaminenkin poikkeustilanteessa voi olla vaikeaa. Mieluummin hankkisin käyttötavaroita, joilla on todellista käyttö- ja vaihtoarvoa, kuin metallia tai jalokiviä.
Vähemmän on enemmän!
VastaaPoistaKun tarkkailee maailmantilanteen suuntaa ja kehitystä, on melko pakko päätyä siihen johtopäätelmään, etttä kerskakulutustalous on tulossa tiensä päähän. Mitä suurempi kulutustaso sitä suurempi riski joutua ongelmiin. EU on "hoitanut" velkaa ottamalla lisää velkaa jäsenvaltioidensa velanhoitoon. Maksukyvyttömät rahoittavat toisiaan toisilleen lainaamalla rahaa, jota missään ei oikeasti reaaliarvoisesti ole. Katteettomuuden syöksykierre, joka nyt näyyttäsi olevan siinä pisteessä, että taitaa tulla aika paha mahalasku ja suht jyrkässä kulmassa. Isku tulee olemaan monelle kova.
Varautumalla sitä iskua voi pehmentää/loiventaa. Blogin kirjoittaja antaa konkreettisia ohjeita - minä haluan muistuttaa siitä että omaa elämäntapa-ajatteluaan muuttamalla voi myös varautua. Kuka muka oikeasti tarvitsee kaiken sen kertakäyttörihkaman, jonka varassa kulutukseen ja kasvuun perustuva talous pyörii?
Protestina kulutushysterialle aloitin itse "kuukausi ostamatta mitään" tempauksen. Ajoituksen ajattelin olevan oivimmillaan juuri kuukausi tähän joulun eteen - rihkamakulttuurin huipentumaan voi vastata äänestämällä jaloillaan: ei astu askeltakaan mihinkään mitään myyvään puljuun.
Ostamattomuuskuukausi on samalla testileiri siihen, miten oma kotivara toimii ja mitä vahvuuksia ja heikkouksia siinä on.
"..kotivaraa, jonka avulla selviää viranomaissuosituksen mukaan viikon – mieluummin pitemmän aikaa."
Kuukauden testileiri ei mitenkään erikoisemmin vaaranna elämääni, vaikka just sen kuukauden päättyessä iskisi päälle tositilanne tarvita kotivaraa oikeasti eikä vain näin kokeilumielessä katsoa, miten sitä voisi kehittää.
Vähemmän on enemmän ja irtisanoutumalla turhakulutuksen oravanpyörästä varautuu samalla siihen, että erilaiset näennäiset talouskriisit eivät erikoisemmin koskettele. Tyhjän kuplan puhkeaminen on niiden ongelma, jotka ovat olleet mukana puhaltamassa sitä kuplaa aina vaan suuremmaksi ja suuremmaksi.
Varautuja tarkkailee kiinnostuneena sivustakatsojana. Ja näin puolipäivän aikaan käy välillä tekemässä lounasta: itse tapettua hirveä, itse viljeltyjä perunoita ja itse poimituista puolukkahilloa vitamiineiksi.
Gauheen itsekästä, mutta tämmöistä tämä on yksinasuvan elämäntapavarautujan elämä: ei mitään kiirettä mihinkään ja kotona on kaikki tarpeellinen. Sitä vaan mietin, että lähtisikö tuossa syömisen jälkeen kokeilemaan, puraisisiko jänkäkoira uistinta vai jäisikö tuvalle nörttimään. Tai mitäs jos menisinkin tekemään tuota yhtä kesämökin saneerausta ja käyttäisin lauantaista muutaman tunnin tulonhankkimistoimintaan... Näennäistaloudesta poistuneella kun on näitä valinnan vaihtoehtoja ja VAPAUS valita. :)