Kuivuus ja ilmastopakolaisuus

Tässä lisää Suomalaisesta selviytymisoppaasta karsittua materiaalia. Aihepiiri on laaja, mutta ehkäpä tämä antaa lisää ajattelemisen aihetta. Meillä Suomessa asiat ovat verrattain hyvin, mutta niin ei ole kaikkialla. Vaikka asiat voivat tuntua etäisiltä meistä katsottuna, niillä voi silti olla merkittäviä globaaleja vaikutuksia, jotka varmasti heijastuvat myös tänne Pohjolaan.

Kuivuudesta kärsitään maapallolla vuodesta toiseen tietyillä alueilla, joita kutsutaan usein aroiksi, savanneiksi, puoliaavikoiksi tai aavikoiksi. Kuivuus on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvulla myös uusilla alueilla. Iso-Britannian ilmatieteen laitoksen tutkimusten mukaan 40 prosenttia maapallon pinta-alasta tulee kärsimään ankarasta kuivuudesta vuoteen 2100 mennessä. Samassa ajassa kolmannes maapallosta käy elinkelvottomaksi.

Monissa länsimaisissa kaupungeissa on totuttu ajattelemaan, että vettä riittää kaikille. Niinpä vettä myös kulutetaan valtavia määriä verrattuna köyhempiin maihin. Eniten vettä kuluu viljelysten kasteluun ja muuhun maatalouteen. Monin paikoin Etelä-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa ei olisi mahdollista luonnollisissa olosuhteissa kasvattaa niitä viljelyskasveja ja hedelmiä, joita nyt kasvatetaan. Näillä alueilla ympäristö on aroa tai puoliaavikkoa ja maa vihertää vain keinotekoisen kastelun turvin.

Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency, EEA) antoi tiedotteen maanosan vedenkulutuksesta syksyllä 2009. Raportissa sanotaan, että Euroopan vesivaroista 44 % kuluu energiantuotantoon, 24 % maatalouteen, 21 % julkiseen vesihuoltoon ja 11 % teollisuuteen. Etelä-Euroopassa maatalous kuluttaa jopa 80 % kaikesta käyttövedestä. Laadukas pohjavesi käytetään julkiseen vesihuoltoon eli juoma- ja talousvedeksi, kun taas pintavesistä eli järvistä ja joista menee yli 80 % muuhun käyttöön.

Varsinkin Etelä-Euroopassa kärsitään nykyään monin paikoin kuivuudesta ja niiden mukanaan tuomista maastopaloista. Kesäisin kuivuus alkaa olla jokapäiväinen uutisotsikko. Välimeren alueen sademäärät ovat pudonneet jopa 20 prosenttia aikaisemmasta, ja vedenpuute on lisääntymään päin myös Euroopan pohjoisemmissa osissa.

Kuumia kesiä on nähty Euroopassa jo vuosina 2003, 2005 ja 2010. Vuoden 2003 helteet aiheuttivat noin 22 000–35 000 ihmisen kuoleman ja valtavat satotappiot. Myös kesä 2010 oli Euroopassa poikkeuksellisen kuuma, ja niin myrskyt kuin kuivuuskin lisääntyivät myös Suomessa.

Kesällä 2010 Suomessa menetettiin paikoin iso osa marja- ja sienisadosta, ja myös avomaan vihannekset ja vilja kärsivät veden puutteesta. Luonnon antimien puutteella oli yllättäviä seurauksia, kun nälkää näkevät karhut tulivat syksyllä Itä-Suomessa pihoihin ja puutarhoihin etsimään ruokaa ennen talviunille käymistä. ProAgrian tilastojen mukaan viljasato pieneni vuonna 2010 kolmanneksen edellisvuodesta, joten sato oli vuosikymmenen niukin.

Kuivuutta ja maailmanlaajuista vesipulaa pidetään yhtenä todennäköisimmistä ilmastopakolaisuuden syistä lähitulevaisuudessa. Se koskettaa lähes kaikkia maapallon maita suoraan tai välillisesti. Monenlaisia ratkaisuja on ehdotettu, mutta eniten tällä hetkellä tutkitaan ja hyödynnetään meriveden käsittelyä suolattomaksi. Edullisempana vaihtoehtona pidetään kuitenkin vedenkulutuksen järkeistämistä ja rajoittamista esimerkiksi tehokkaammin vettä hyödyntävillä kodinkoneilla ja kastelujärjestelmillä. Myös jätevettä olisi mahdollista puhdistaa juomavedeksi, mutta monet vastustavat sitä pelkästään ikävien mielikuvien vuoksi.

Ilmastonmuutos lisää kaikkia muitakin sään ääri-ilmiöitä kuin kuivuutta. Tutkimusten mukaan rankkasateet, rajut monsuunikaudet ja tulvat koettelevat tulevaisuudessa yhä enemmän esimerkiksi Intiaa ja Bangladeshia. Rankkasateet ja arktisten alueitten jääpeitteen sulaminen nostavat monilla alueilla merenpintaa myös pysyvästi. Kun tietyt alueet käyvät aavikoitumisen tai tulvien vuoksi elinkelvottomiksi, pakolaisuus lisääntyy maailmanlaajuisesti.

Kuivuus aiheuttaa myös vastareaktion tulvien ja merenpinnan nousun myötä. Näiden yhteisvaikutus muuttaa maapallon elinolosuhteita. Vesi ei häviä mihinkään vaan se siirtyy jonnekin muualle ja tämä tuo tullessaan ennalta-arvaamattomia seurauksia. Ongelma onkin siinä, että toiset saavat vettä liikaa ja toiset liian vähän.

Seuraavaksi muutamia erityisen rajusti kuivuudesta kärsineitä alueita 2000-luvulla:

Meksiko. Meksikossa koettiin vuonna 2009 pahin kuivuus yli 70 vuoteen. Meksikossa suurin osa vedestä, jopa 80 prosenttia, käytetään viljelysten kasteluun, ja erilaiset viljatuotteet ovat maan tärkein vientielinkeino. Maanviljelys on myös paikalliselle väestölle elinehto. Meksikossa vedenpuute tulee lopulta tekemään viljelystä mahdotonta, mistä seuraa nälänhätää ja pakolaisuutta. Heinäkuussa 2010 Tony Davis kertoi Arizona Daily Star -lehdessä Princetonin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan 2 prosenttia meksikolaisista maanviljelijöistä suunnittelee muuttavansa Yhdysvaltojen puolelle, kun sadot huononevat riittävästi. Tämä muutos tulee tapahtumaan nykyvahdilla 70 vuoden kuluessa. Professori Michael Oppenheimer on arvioinut, että jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, lähes 7 miljoonaa meksikolaista on muuttamassa Yhdysvaltojen puolelle vuoteen 2080 mennessä.

Venäjä. Venäjällä kärsittiin kesällä 2010 kaikkien aikojen pahimmasta kuivuudesta ja useista, laajoista metsäpaloista. Monet elintarvikkeet kallistuivat, koska niiden saatavuus oli huono. Viljasta menetettiin neljäsosa, ja niin maan pahimmille kuivuusalueille julistettiin heinäkuun puolivälissä hätätila. Monet viljelijät menettivät merkittävän osan koko vuoden tuloistaan. Kesän lopussa Venäjä joutui turvautumaan viljan vientikieltoon, mikä oli raskas päätös. Se vaikutti myös Suomessa ja muualla Euroopassa myytyjen viljatuotteitten hintoihin. Venäjä on ollut jo pitkään maailman neljänneksi suurin viljan viejä ja toiseksi suurin vehnän viejä, Yhdysvaltojen jälkeen. Tilanne samana kesänä oli erityisen vakava myös Ukrainassa, joka on maailman suurin ohran viejä.

Guatemala. Vuonna 2009 Yhdistyneet kansakunnat (YK) arvioi, että Etelä-Amerikan Guatemalassa kärsii elintarvikepulasta jopa 2,5 miljoonaa ihmistä. Syynä ruokapulaan on kuivuus, jota pidetään pahimpana 30 vuoteen. Guatemalan maatalous- ja elintarvikeministeriö on jakanut nyt kolmen vuoden ajan viljaa ja rahallista kuukausiavustusta kaikkein köyhimmille perheille, jos lapset pysyvät koulussa ja osallistuvat terveystarkastuksiin. Myös naapurimaat Meksiko, Chile ja Venezuela sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ovat tuoneet Guatemalaan hätäapua. FAO on myös opastanut paikallisia peltometsäviljelyssä, jonka pitäisi tehostaa alueen vedenkäyttöä. Järjestön tavoitteena on auttaa lähes 100 000 maaseudun asukasta sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin. Jos näin ei käy, tilanne pahenee tulevien vuosien aikana ja laajenee myös naapurimaihin.

Australia. Australiassa on koettu ankaria kuivuusvuosia jo useita peräkkäin. Esimerkiksi Queenslandin osavaltiossa kuivuudesta on kärsitty koko 2000-luvun ajan, ja vuonna 2009 alueella saatiin ensimmäisen kerran vettä lähes kymmeneen vuoteen. Queenslandin pohjoisosissa on maan suurin sademetsä, ja sen kuivuminen vaikuttaisi koko maapallon kasvihuonekaasujen lisääntymiseen. Heinäkuussa 2010 New York Timeskertoi australialaisesta jättiprojektista, jossa maan viisi suurinta kaupunkia rahoittavat miljardeilla dollareilla suolanpoistolaitoksia eli meriveden puhdistamista juomavedeksi. Australian vuotuinen vehnäsato romahti vuonna 2010 jopa 60 prosenttia edellisvuodesta, ja valtion maanviljelys voi hyvin huonosti. Projektin päämääränä on, että kahden vuoden kuluttua 30 % Australian juomavedestä saadaan merestä. Suolanpoistolaitosten ongelmana on, että prosessi vaatii paljon energiaa ja lisää siis ilmastonmuutosta. Australiassa onkin pyritty käyttämään tuulivoimaa ja muita uusiutuvia luonnonvaroja, mikä on nostanut kuluttajien sähkölaskua huomattavasti, jopa puolelta entisestä. Ongelmia on pyritty hallitsemaan muuttamalla myös veden kulutustottumuksia, mikä voi olla pian edessä myös monissa Euroopan valtioissa. Australiassa on rajoitettu kotitalouksien vedenkulutusta ja tuettu kuluttajia ostamaan sadevesisäiliöitä. Kuivuudesta kärsiville alueille on myös rakennettu patoja, vedenkäsittelylaitoksia ja jätevedenkierrätyslaitoksia.

Yhdysvallat. Vuonna 2002 kuivuudesta kärsittiin melkein koko Yhdysvaltojen alueella. Suurin osa tupakkasadosta ja kolmannes maissisadosta menetettiin. Maan länsiosissa Alaskaa myöten koettiin myös satoja metsähehtaareja tuhonneita metsäpaloja. Vuosi 2002 ei jäänyt ainoaksi puutteen vuodeksi. Kuivuudesta on kärsitty Yhdysvalloissa enemmän tai vähemmän koko 2000-luvun ajan erityisesti maan lounaisosissa Arizonassa, Kaliforniassa ja Teksasissa. Arizona on käytännössä aavikkoa, mutta siellä tuotetaan muun muassa sitrushedelmiä, jotka vaativat runsaasti kastelua. Myös Teksasissa tilanne on hankala, koska osavaltio on maan tärkeimpiä vehnän ja soijapavun tuottajia. Kuivuuden vuoksi lihakarjaa on jouduttu jopa teurastamaan rehuviljan loputtua.

Lähi-itä. Lähi-itä on suureksi osaksi aavikkoa tai puoliaavikkoa, kuten Gobin autiomaa ja Arabian aavikot osoittavat. Keidasmaisia kaupunkiympäristöjä ei pystytä pitämään yllä muuten kuin keinotekoisen kastelun voimin, ja vain rikkaimmat – ja turistit – asuvat tällaisissa illuusiokaupungeissa. Menneinä vuosina Lähi-idässä tuotettiin valtavasti viljaa myös vientiin. Se verotti alueen rajallisia vesivaroja, kuten pohjavettä, ja nyt tilanne on jo huono. Monet Lähi-idän maat tuottavat yhä länsimaihin vietäväksi monia runsasta kastelua vaativia hedelmiä, kuten sitrushedelmiä, taateleita ja avokadoja. Tällaisissa maissa jopa 90 prosenttia makeasta vedestä kuluu maanviljelyyn. Vain rikkaimmat elävät keinotekoisesti kastelluissa ympäristöissä ja käärivät rahat ulkomaan viennistä. Köyhät yrittävät selvitä kuivuuden, juomaveden puutteen ja nälänhädän keskellä. Lähi-idän aavikoiden halki virtaa suuria jokia, kuten Eufrat, Tigris ja Kerulen. Ne ovat mahdollistaneet muuten rutikuivilla alueilla riisin, vehnän ja monien hedelmien viljelyn, mutta kuivuus uhkaa nyt myös jokia. Eufrat on kutistunut vuosi vuodelta lähes puoleen entisestään, ja kun Turkki ja Syyria nostavat vettä joen yläjuoksulta, vuonna 2009 pahimmasta kuivuudesta kärsittiin muutenkin kovia kokeneessa Irakissa, joen alajuoksulla.Lähi-itä ja erityisesti Etelä-Irak ovat maailman eniten suolaantumisesta kärsiviä alueita. Maan suolaantuminen tarkoittaa suolan rikastumista maan pintaan voimakkaan haihtumisen seurauksena. Keinotekoinen viljelmien kastelu lisää suolaantumista.

Kiina. Kiinassa kärsittiin ennätyskuivuudesta syystalvella 2009. Keväällä 2010 oli selvää, että talven sateet jäivät aivan liian niukoiksi, mikä vaikutti maan viljantuotantoon. Tilanne oli vakavin Henanin maakunnassa, joka on maan tärkeimpiä vehnän tuottajia. Ongelmana oli nimenomaan talvella odotettujen sateiden vähyys. Arvioiden mukaan yli 40 prosenttia Kiinan viljelymaasta on kärsinyt kuivuudesta 2000-luvulla, mikä on vakava uhka miljardikansan ravinnonsaannille. Kasteluvettä on koetettu saada joista ja järvistä ja jopa kemikaalein pilviin ampumalla. Tianjinissa on avattu myös maan ensimmäisen suolanpoistolaitos. Aavikoituminen vaikuttaa tällä hetkellä 400 miljoonan ihmisen elämään Pohjois- ja Länsi-Kiinassa. Juomaveden puutteesta kärsii noin 24 miljoonaa ihmistä ja 15 miljoonaa eläintä. Lisäksi veden puute aiheuttaa ongelmia maailman suurimmassa vesivoimalassa, niin sanotussa Kolmen rotkon padossa. Vesi oli keväällä 2010 kuusi metriä normaalia matalammalla. Se, mikä vesivoiman käytössä menetetään, korvataan hiilivoimaloiden tuotannolla, eli kasvihuonepäästöt lisääntyvät koko maapallolla.

Afrikka. Itä-Afrikkaa pidetään paikkana, joka kärsii toistuvasti kuivuuskausista, mutta myös siellä viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen ankaria. Tavallisesti kerran vuosikymmenessä iskevät kuivuudet ovat yleistyneet niin, että niitä tulee jo 2–3 vuoden välein. Afrikan maaperä on riippuvainen vuotuisista sadekausista, jotka ovat kuitenkin jääneet viime vuosina lyhyiksi. Esimerkiksi vuonna 2005 tavallisesta sademäärästä saatiin vain 20 prosenttia. Koko 2000-luku on ollut Tansaniassa, Keniassa, Etiopiassa ja Somaliassa epätavallisen kuiva. Vuonna 2009 nälänhädästä kärsi noin 20 miljoonaa ihmistä. Afrikassa kuivuus on aiheuttanut valtavassa mittakaavassa pakolaisuutta ja erilaisia paikallisia konflikteja, joista Darfurin kriisi on tunnetuin. Jos vettä ei saada, vilja ei idä, mikä estää kuivilla alueilla välttämättömän karjankasvatuksen. Kuivuuden keskellä monet laidunmaat kuluvat liikaa, eroosio lisääntyy ja kuivuuden seuraukset pahenevat. Afrikan kuivuuteen vaikuttaa myös Kilimanjaron lumi- ja jääpeitteen sulaminen. Nykyisten arvioiden mukaan kehitys tulee johtamaan siihen, että 15 vuoden kuluttua vuorella ei ole enää lunta. Silloin monet Afrikan joet kuivuvat kokonaan vuotuisten kuivien kausien aikana.

Amazon. Amazonin sademetsässä, joka sijaitsee pääosin Brasiliassa, kärsittiin syksyllä 2010 pahasta kuivuudesta, kun alueen suuret joet kuivuivat. Reitit, joilla liikutaan yleensä kanooteilla ja muilla vesikulkuneuvoilla, pystyi vaikka kävelemään. Myös vuosi 2005 oli Amazonilla ennätyksellisen kuiva. Vaikka sademetsän luulisi olevan kostea paikka, se on myös erityisen herkkä lämpötilan ja sademäärän muutoksille. Vuonna 2005 alueella satoi vähemmän kuin kertaakaan edellisen sadan vuoden aikana. Arvellaan, että jo yhden asteen nousu alueen keskilämpötiloissa riittää siihen, että Amazonin kuivista kausista tulee pysyviä. Se taas lisää koko maapallon hiilidioksidipäästöjä. Jos ilmasto lämpenee riittävästi ja metsien hakkuut jatkuvat nykyiseen malliin, Amazon voi muuttua savanniksi tai aavikoksi. Amazon ei ole asumatonta aluetta, vaan siellä elää noin 30 miljoonaa ihmistä ja lähes 300 eri alkuperäiskansaa. Sademetsän tuhoutumisen seuraukset olisivat katastrofaaliset myös heidän selviytymisensä kannalta. Jos alue käy elinkelvottomaksi, pakolaiset suuntaavat naapurimaihin.

Kuten esimerkit osoittavat, kyse ei ole pienistä asioista. Niillä on väistämättä suuria vaikutuksia maailmanlaajuisesti. Miten tämä kaikki sitten vaikuttaa meihin täällä Suomessa? Elintarvikkeiden hinnat ovat jo nousseet, eikä nousulle näy loppua. Se, mitä muuta ilmiöt tuovat tullessaan jää nähtäväksi. Se ei ainakaan vähennä varautumisen tarvetta.