tiistai 6. syyskuuta 2011

Informaatio- ja teknologiayhteiskunnan riskit

Teknologian kehitys on tuonut mukanaan uusia, ennen tuntemattomia uhkia sekä yksilön että yhteisöjen kannalta. Elektroniikka, käteisen rahan vaihtuminen virtuaalirahaan sekä erityisesti tietokoneiden verkottuminen ovat synnyttäneet – ja synnyttävät koko ajan – uusia uhkakuvia, joista tietoisena pysyminen käy jo työstä.

Jos mietitään esimerkiksi tietokoneen käyttöä pc-koneiden alkutaipaleella, niin tietokonetta käytettiin lähinnä toimisto-ohjelmistojen, ohjelmoinnin ja konekohtaisen pelaamisen kautta. Silloin ei juurikaan tarvinnut huolehtia koneen tietoturvasta, ja harvat edes tiesivät tietoturvauhkista. Nyt kaikki on muuttunut. Tietokone ei ole enää mitään ilman verkkoyhteyksiä. Ja se on tuonut mukanaan uusia uhkia.

Internet on koneiden välistä liikennettä, vaikka kaikki liikenne ei kulkisikaan tutun nettiselaimen kautta. World wide web (www) käsitetään nykyisin ”internetiksi”, vaikka se ei täsmällinen ilmaisu olekaan. Kuka tahansa voi luoda verkkosivun ja laittaa sen muiden nähtäväksi sekä istuttaa sinne ohjelmia, jotka ovat jollain tavalla haitallisia. Haitallisia ohjelmia on nykyään jo niin monenlaisia, ettei niitä ole mitään järkeä lähteä edes listaamaan. Haittaohjelmista löytyy runsaasti tietoa eri lähteistä, kuten internetistä.

On huomattava, että tietoturvauhkat koskevat nykyisin myös matkapuhelimia ja muita verkkoon yhdistettyjä laitteita, kuten pelikonsoleita. Sekä tietokone että matkapuhelin tulee suojata asianmukaisilla ohjelmistoilla, joita on saatavana sekä kaupallisina että ilmaisversioina. Pelikonsolien suojaus on valmistajan vastuulla, sillä käyttäjä ei pysty lisäämään niihin tietoturvaohjelmistoa.

Medialukutaidon merkitys kasvaa koko ajan, jotta pystyisimme käsittelemään kaikkea saatavilla olevaa informaatiota objektiivisesti. Kaikki, mitä netissä kerrotaan, ei ole totta. Tämä pitäisi opettaa lapsillekin samalla, kun he oppivat käyttämään tietokonetta ja lukemaan.

Tietokoneen käyttöön voi antaa yhden yksinkertaisen säännön, jota noudattamalla välttyy monelta murheelta: Jos et tiedä mitä teet, älä tee mitään. Jos esimerkiksi verkkosivulla kysytään jotain, minkä merkityksestä et ole varma, turvallisinta on painaa cancel- tai peruuta-painiketta.

Vanhempien rooli nettikäyttäytymisen valvonnassa ei ole helppo. Lapset ja nuoret etsiytyvät mitä erilaisimmille sivustoille kavereidensa kanssa. Tämä mahdollistaa myös uudenlaisen kiusaamisen, jolle ei vielä ole vakiintunutta termiä. Puhutaan cyberkiusaamisesta, sähköisestä kiusaamisesta, nettikiusaamisesta tai mediakiusaamisesta. Kiusaamisen muoto vaihtelee aina sen mukaan, minkä sähköisen välineen avulla se tehdään.

Vanhempien onkin tärkeää seurata lapsensa matkapuhelimen puhelinlaskuja ja tietokoneen selainhistoriaa sekä kysyä suoraan, missä lapsi käy netissä ja mitä siellä tekee kenenkin kanssa. Pieni lapsi ei välttämättä tiedosta riskejä, ja nuoret osaavat usein peittää jälkensä. Netin käytön seurantaan on olemassa myös kaupallisia ohjelmia, joiden avulla voi seurata nettikäyttäytymistä ja esimerkiksi rajoittaa tietokoneella vietettyä aikaa.

Mitä lapsen ja nuoren kannattaa huomioida käydessään internetissä:

           Älä kerro käyttäjätunnuksia ja salasanoja muille.
           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt antaa itsestään oikeat tiedot.
           Jos ahdistut verkkokeskustelussa keskustelun aihepiirin (ehdottelu, henkilötietojen kysely, tapaamisen ehdottaminen tms.) takia, lopeta keskustelu ja kerro siitä luotetulle aikuiselle.
           Muista, että valokuvasi ovat myös muiden nähtävissä ja kopioitavissa. Kuvia on todella vaikea poistaa internetistä.
           Kunnioita muita ja käytä asiallista kieltä.
           Muista, että voit joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos olet yli 15-vuotias. Älä siis lähetä tai lataa mitään loukkaavaa tai laitonta materiaalia.
           Kaikki esitetty tieto on jonkun kirjoittamaa; se ei ole aina totta.
           Muista tyhjentää koneen välimuisti käyttäessäsi julkisia koneita koulussa, nettikahvilassa tai kirjastossa. Tee sama myös kaverin koneella käydessäsi.
           Hyväksy kavereiksesi esimerkiksi Facebookissa vain sellaisia henkilöitä, jotka todella ovat kavereitasi. Jos et rajoita näkyvyyttä, he näkevät kaiken, mitä kirjoitat ja julkaiset. ”Kavereiden” lukumäärä ei kerro mitään todellisista ystävistä.
           Älä avaa epämääräisiä liitetiedostoja tuntemattomilta lähettäjiltä.

Mitä aikuisen kannattaa huomioida internetissä käydessään, edellisten lisäksi:

           Älä tallenna pankki- ja luottokorttitunnuksiasi koneelle ja säilytä tunnusta ja salasanoja eri paikoissa.
           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt olisi antanut oikeat tietonsa. Verkkohuijaukset ovat lisääntyneet. Jos sinulle luvataan äkkirikastumista niin kyseessä on luultavasti huijaus.
           Internetistä voit tarkistaa hakukoneiden avulla kaupankäynnin toisen osapuolen luotettavuutta asiakaspalautteiden sekä yritystietorekisterin avulla.
           Pankit eivät koskaan kysy verkon välityksellä tunnuksiasi. Jos joku kysyy, niin kyseessä on huijausyritys.
           Jos epäilet verkkosivun luotettavuutta älä anna luottokorttitietojasi tai muitakaan tietoja sivulle.
           Kun vierailet sivustolla sinusta jää yleensä sähköinen jälki, miltä koneelta olet käynyt.
           Huolehdi koneesi että koneesi on suojattu hyvin haittaohjelmilta ja viruksilta.

Teknologiayhteiskunnan uudet riskitekijät eivät rajoitu pelkästään internetin käyttöön. Tämän lisäksi jo lähikaupassa pankki- tai luottokortilla maksaminen muodostaa uuden uhan, kun sirukortit ovat vakiintuneet maksuvälineinä. Asiakkaat joutuvat itse käyttämään korttiaan kassalla, ja samalla riski siihen, että tunnusluku joutuu vääriin käsiin, kasvaa.

Maksupäätteet ovat usein niin heikosti näkösuojattuja, että seuraavan asiakkaan on helppo saada tietoonsa kortin tunnusluku. Seuraavaksi hänen tarvitsee enää saada haltuunsa itse kortti, ja sitten seuraukset ovat ilmeiset. Lisäksi nykyisin ei enää tarvitse näyttää henkilöllisyyspapereita, kun maksetaan suuria ostoksia.
Maksaessaan kannattaa siis aina peittää kädellä näkyvyys näppäimille. Sama pätee myös pankkiautomaateilla ja huoltoasemien bensa-automaateilla. Asioidessa kannattaa myös varmistaa, että automaattiin ei ole kiinnitetty mitään ylimääräistä kortinlukijaa tai kameraa, jonka avulla kopioidaan kortin magneettijuova tai kuvataan tunnusluvun näppäily. Kamera voi olla sijoitettu myös automaatin ulkopuolelle, josta on näkyvyys näppäimistölle.

 Valvontakamerat ovat suuri apu oikein käytettyinä, mutta ne muodostavat samalla myös uhkia. Niiden avulla voidaan huomaamatta valvoa kohteita, joista halutaan tietoa. Kameroiden koko voi olla niin pieni, että niitä on mahdoton havaita. Ihmisten toimien tarkkailu on nykyisin hyvin helppoa, ja monista arkisista toimista jää sähköinen jälki jonnekin. Onneksi sentään kaikilla ei ole pääsyä niitä tutkimaan.

Myös matkapuhelimia pystytään nykyään paikantamaan. Tämä voi olla hyvä asia, jos olet esimerkiksi eksynyt tai loukkaantunut. Eri asia on, jos ihmistä seurataan matkapuhelimen tai muun laitteen kautta hänen arjessaan, ilman että hänelle on välineen ostohetkellä avoimesti kerrottu, mitä väline tekee. Tällainen toiminta rikkoo vähintäänkin kuluttajan oikeuksia. Nykyisin ei voi myöskään tietää, milloin joku nauhoittaa puhelun.

Elektroniikka on hyvä apuväline silloin, kun se toimii ja silloin, kun sen ominaisuudet ovat käyttäjälle selvät. Elektroniikkaan ei saisi kuitenkaan luottaa täysin tai sinisilmäisesti. Esimerkiksi hälytysjärjestelmät eivät suinkaan ole virheettömiä, ja ne saattavat toimia ennakoimattomalla tavalla. Ongelma voi olla myös siinä, ettei niitä osata käyttää – tai se joka osaa ei olekaan paikalla.