tiistai 27. syyskuuta 2011

Hyönteisiä ruuaksi?

Kirjaa tehdessäni törmäsin useisiin mielenkiintoisiin artikkeleihin internetin syövereissä. Niissä käsiteltiin lihan syömistä sekä siihen liittyviä ongelmia. Tämän aihealueen käsittely jätettiin kuitenkin kirjan ulkopuolelle, mutta se on silti kiinnostava ja ajatuksia herättävä aihe.

Lihantuotannon ongelma on siinä, että se vaatii runsaasti maanviljelykseen sopivaa tilaa ja eläinten ruokkiminen vaatii vielä lisää viljelymaata. Jutun lopussa olevien linkkien takana on monia mielenkiinoisia faktoja lihankasvatuksen ongelmista. Esimerkiksi 10 kilogrammalla naudan ravintoa saadaan tuotettua vain 1 kg lihaa. Sitä vastoin jos heinäsirkkoja ruokitaan samalla 10 kg:n ruokamäärällä saadaan 9 kg heinäsirkkoja. Ero on valtava.

Hyönteisten käyttöä ravintona selvitetään YK:ta myöten maailman nälänhädän ratkaisemiseksi ja ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Tosin elintarvikkeiden riittävyyteen vaikuttaa myös suurelta osalta teollistuneiden maiden ääretön itsekkyys ja valtioiden omien kauppaetujen turvaaminen. Kyse on halusta ratkaista ongelmia, jota teollisuusmailla ei tunnu olevan.

Lihansyönti on lisääntynyt ja lisääntyy koko ajan. Samaan aikaan maailman väestömäärä kasvaa räjähdysmäisesti, joten ongelmia on luvassa, mikäli jotain ratkaisua ei löydy. Tällä hetkellä suuri ongelma on viljelyskelpoisen maan käyttö kaikkeen muuhun kuin elintarvikkeiden tuotantoon. Biopolttoaineiden tuotanto vie yhä enemmän peltoalaa. Kuitenkin biopolttoaineet ovat luotu lähinnä helpottamaan länsimaiden huonoa omaatuntoa, ei niillä ratkaista globaaleja ongelmia. Päästöjen vähentämiseksi on keksittävä muita keinoja ja luotava uusia energiaratkaisuja liikkumiseen fossiilisten polttoaineiden sijaan. Valitettavasti öljyntuottajat eivät halua tosissaan etsiä vaihtoehtoja tai kehittää uusia moottorityyppejä muille mahdollisille polttoaineille. Lehmä lypsää yhä liian hyvin. 

Mutta takaisin hyönteisiin. Maailmalla on syöty ikiajat hyönteisiä ja syödään edelleen. Poikkeuksen muodostavat lähinnä eurooppalaiset ja pohjois-amerikkalaiset. Meillä ajatusta hyönteisten syönnistä pidetään etovana. Siitä huolimatta popsimme hyönteisiä koko ajan kasvisperäisen ruokamme mukana -tietämättämme. Erään arvion mukaan noin 500g vuodessa. Sen lisäksi hyönteisiä käytetään lisäaineissa. Esimerkiksi E120, punainen väriaine, on peräisin kilpikirvoista. Vilkaise huviksesi tätä karkkipussien kyljestä, virvoitusjuomista tai keksipaketeista. Sitä löytyy yllättävän monesta paikasta.

Viime aikoina hyönteisten syönti on lisääntynyt myös länsimaissa, ja joitakin hyönteisiä kasvatetaan meillä Suomessakin. Tosin vielä on pitkä matka siihen, että hampurilaispaikasta voisi tilata ötökkäburgerin tai ravintolasta saisi hyönteisaterioita. Se voi olla kuitenkin vain ajan kysymys.








maanantai 19. syyskuuta 2011

Suomalainen selviytymisopas on ilmestynyt

Kirja on putkahtanut painosta ja kustannusyhtiö päätti julkaista kirjan sovittua aiemmin. Se on nyt kaupoissa. Toivottavasti se herättää ajatuksia.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Survivalismi arjessa ja uutisotsikoissa

Melkein joka päivä uutiset kertovat jostakin uudesta katastrofista, luonnonmullistuksesta tai poikkeustilanteesta jossakin päin maapalloa. Tsunami kaukana Tyynellämerellä koskettaa nykyään myös meitä suomalaisia, ja kuka tahansa voi törmätä ääri-ilmiöihin työmatkalla, rantalomalla tai ulkomailla asuvien ystävien kautta. Tulivuorenpurkaus Islannissa peruuttaa meidänkin postinkuljetuksemme, ja maanjäristyksen vaurioittama ydinvoimala Japanissa saa suomalaisetkin rientämään Säteilyturvakeskuksen nettisivuille.

Sen lisäksi, että suuret katastrofit maapallon toisella puolella ovat nykyaikana lähellä myös meitä, kotimaassammekin sattuu ja tapahtuu koko ajan asioita, joita ei voi täysin ennakoida. Arkinen työmatka voi katketa kolariin tai sairaskohtaus pysäyttää rauhallisen iltakävelyn. Pelkästään saastuneen juomaveden aiheuttama vatsatauti tai puhtaan veden puute on perheelle todellinen kriisi, jonka seurauksia puidaan pitkään.

Myös Suomelle vieraat ilmaston ääri-ilmiöt ovat yleistyneet. Viime vuosina on koettu helmikuisia vesisateita, viikkojen paukkupakkasia, kuivuutta, lumiennätyksiä ja kaikkien aikojen myrskyjä. Jopa vaarattomina pidetyt trombit ja ilman syöksyvirtaukset ovat nousseet yhä useammin lehtien otsikoihin. Selvää on, että globaali ilmastonmuutos vaikuttaa Suomessakin, ja tulevaisuudessa sen seuraukset tulevat koskettamaan meitä yhä enemmän, esimerkiksi ilmastopakolaisten muodossa.

Lisäksi yhteiskunnalliset ilmiöt tuntuvat nopeasti jokaisen suomalaisen arjessa. Pitkä elintarvikealan lakko pysäyttää ruoan kuljetukset kauppoihin, ja bussinkuljettajien lakko estää työmatkaliikenteen. Kansallinen suruaika voi syntyä vakavasta liikenneonnettomuudesta, kuten Konginkankaan linja-autoturma vuonna 2004 osoitti, ja kaikki tällaiset tilanteet luovat epävarmuutta ja pelkoja. Ihminen tuntee herkästi itsensä avuttomaksi. Kaikkia asioita yhteiskunta tai valtio ei pysty huolehtimaan meidän puolestamme.

Turvallisuus ja oman elämän hallinta ovat tärkeitä asioita meille kaikille. Siksi tuntuu hyvältä pystyä valmistautumaan ja vaikuttamaan jollakin tavalla oman elämän sujumiseen ja turvallisuuteen. Ennakointi, asioiden suunnittelu ja harjoittelu luo jatkuvuutta elämäämme silloinkin, kun arkemme mullistuu. On helpottavaa, jos uskomme itse siihen, että pystymme toimimaan, jos jotakin poikkeuksellista tapahtuu lähipiirissämme, kotikunnassamme tai maailmalla.

Survivalismi on mahdollisuus ottaa vastuuta omasta elämästä nyky-yhteiskunnan riskien ja epävarmuuden keskellä. Selviytymisoppien ja oikean asenteen avulla voimme tehdä jotakin konkreettista ollaksemme valmiina silloin, kun kohtaamme jonkin poikkeustilanteen. Me voimme luoda omasta kodistamme ja lähiympäristöstämme turvallisemman paikan itsellemme ja läheisillemme.


sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Briefly about this site PREPARE! in english



The world is full of risks. Why shouldn't you prepare in advance? Things do not always work as they should, and then there will be need for good advice. This blog is to give food for thought and tips on risk management in everyday situations and possible scenarios.

Be prepared?

What does it mean? Preparedness is expanded term for survivalism. Preparedness is not just about survival and related skills, but it covers the whole spectrum of life from everyday situations to fictional apocalyptic scenarios.

Why should I be prepared?

What do you do if the electricity, gas, water or heat distribution fails? Or you are in your car on a little more remote roads and your car breaks down. If you are not prepared in any way, you will find very quickly problems in front of you. Those problem situations, or really risks, are part of our everyday life, but still we go on. When something happens, then those who have thought about things in advance are better placed than others. They do not waste time for nothing, but they can act as the situation requires.

Today, we live mostly in cities in the delusional belief that everything always works as it should. We go shopping food and other stuff 24/7, and always believe that we have everything available without disturbances. However, even a short power outage can cause distress and make life very difficult. What if you are without electricity for a long time away - for a few days or weeks? Then the problems begin to accumulate immediately.

This blog theme is closely related to the book:



If you find this interesting, please contact the publisher DOCENDO (which is part of WSOYpro) and ask for translating and distributing this book in english.



tiistai 6. syyskuuta 2011

Informaatio- ja teknologiayhteiskunnan riskit

Teknologian kehitys on tuonut mukanaan uusia, ennen tuntemattomia uhkia sekä yksilön että yhteisöjen kannalta. Elektroniikka, käteisen rahan vaihtuminen virtuaalirahaan sekä erityisesti tietokoneiden verkottuminen ovat synnyttäneet – ja synnyttävät koko ajan – uusia uhkakuvia, joista tietoisena pysyminen käy jo työstä.

Jos mietitään esimerkiksi tietokoneen käyttöä pc-koneiden alkutaipaleella, niin tietokonetta käytettiin lähinnä toimisto-ohjelmistojen, ohjelmoinnin ja konekohtaisen pelaamisen kautta. Silloin ei juurikaan tarvinnut huolehtia koneen tietoturvasta, ja harvat edes tiesivät tietoturvauhkista. Nyt kaikki on muuttunut. Tietokone ei ole enää mitään ilman verkkoyhteyksiä. Ja se on tuonut mukanaan uusia uhkia.

Internet on koneiden välistä liikennettä, vaikka kaikki liikenne ei kulkisikaan tutun nettiselaimen kautta. World wide web (www) käsitetään nykyisin ”internetiksi”, vaikka se ei täsmällinen ilmaisu olekaan. Kuka tahansa voi luoda verkkosivun ja laittaa sen muiden nähtäväksi sekä istuttaa sinne ohjelmia, jotka ovat jollain tavalla haitallisia. Haitallisia ohjelmia on nykyään jo niin monenlaisia, ettei niitä ole mitään järkeä lähteä edes listaamaan. Haittaohjelmista löytyy runsaasti tietoa eri lähteistä, kuten internetistä.

On huomattava, että tietoturvauhkat koskevat nykyisin myös matkapuhelimia ja muita verkkoon yhdistettyjä laitteita, kuten pelikonsoleita. Sekä tietokone että matkapuhelin tulee suojata asianmukaisilla ohjelmistoilla, joita on saatavana sekä kaupallisina että ilmaisversioina. Pelikonsolien suojaus on valmistajan vastuulla, sillä käyttäjä ei pysty lisäämään niihin tietoturvaohjelmistoa.

Medialukutaidon merkitys kasvaa koko ajan, jotta pystyisimme käsittelemään kaikkea saatavilla olevaa informaatiota objektiivisesti. Kaikki, mitä netissä kerrotaan, ei ole totta. Tämä pitäisi opettaa lapsillekin samalla, kun he oppivat käyttämään tietokonetta ja lukemaan.

Tietokoneen käyttöön voi antaa yhden yksinkertaisen säännön, jota noudattamalla välttyy monelta murheelta: Jos et tiedä mitä teet, älä tee mitään. Jos esimerkiksi verkkosivulla kysytään jotain, minkä merkityksestä et ole varma, turvallisinta on painaa cancel- tai peruuta-painiketta.

Vanhempien rooli nettikäyttäytymisen valvonnassa ei ole helppo. Lapset ja nuoret etsiytyvät mitä erilaisimmille sivustoille kavereidensa kanssa. Tämä mahdollistaa myös uudenlaisen kiusaamisen, jolle ei vielä ole vakiintunutta termiä. Puhutaan cyberkiusaamisesta, sähköisestä kiusaamisesta, nettikiusaamisesta tai mediakiusaamisesta. Kiusaamisen muoto vaihtelee aina sen mukaan, minkä sähköisen välineen avulla se tehdään.

Vanhempien onkin tärkeää seurata lapsensa matkapuhelimen puhelinlaskuja ja tietokoneen selainhistoriaa sekä kysyä suoraan, missä lapsi käy netissä ja mitä siellä tekee kenenkin kanssa. Pieni lapsi ei välttämättä tiedosta riskejä, ja nuoret osaavat usein peittää jälkensä. Netin käytön seurantaan on olemassa myös kaupallisia ohjelmia, joiden avulla voi seurata nettikäyttäytymistä ja esimerkiksi rajoittaa tietokoneella vietettyä aikaa.

Mitä lapsen ja nuoren kannattaa huomioida käydessään internetissä:

           Älä kerro käyttäjätunnuksia ja salasanoja muille.
           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt antaa itsestään oikeat tiedot.
           Jos ahdistut verkkokeskustelussa keskustelun aihepiirin (ehdottelu, henkilötietojen kysely, tapaamisen ehdottaminen tms.) takia, lopeta keskustelu ja kerro siitä luotetulle aikuiselle.
           Muista, että valokuvasi ovat myös muiden nähtävissä ja kopioitavissa. Kuvia on todella vaikea poistaa internetistä.
           Kunnioita muita ja käytä asiallista kieltä.
           Muista, että voit joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos olet yli 15-vuotias. Älä siis lähetä tai lataa mitään loukkaavaa tai laitonta materiaalia.
           Kaikki esitetty tieto on jonkun kirjoittamaa; se ei ole aina totta.
           Muista tyhjentää koneen välimuisti käyttäessäsi julkisia koneita koulussa, nettikahvilassa tai kirjastossa. Tee sama myös kaverin koneella käydessäsi.
           Hyväksy kavereiksesi esimerkiksi Facebookissa vain sellaisia henkilöitä, jotka todella ovat kavereitasi. Jos et rajoita näkyvyyttä, he näkevät kaiken, mitä kirjoitat ja julkaiset. ”Kavereiden” lukumäärä ei kerro mitään todellisista ystävistä.
           Älä avaa epämääräisiä liitetiedostoja tuntemattomilta lähettäjiltä.

Mitä aikuisen kannattaa huomioida internetissä käydessään, edellisten lisäksi:

           Älä tallenna pankki- ja luottokorttitunnuksiasi koneelle ja säilytä tunnusta ja salasanoja eri paikoissa.
           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt olisi antanut oikeat tietonsa. Verkkohuijaukset ovat lisääntyneet. Jos sinulle luvataan äkkirikastumista niin kyseessä on luultavasti huijaus.
           Internetistä voit tarkistaa hakukoneiden avulla kaupankäynnin toisen osapuolen luotettavuutta asiakaspalautteiden sekä yritystietorekisterin avulla.
           Pankit eivät koskaan kysy verkon välityksellä tunnuksiasi. Jos joku kysyy, niin kyseessä on huijausyritys.
           Jos epäilet verkkosivun luotettavuutta älä anna luottokorttitietojasi tai muitakaan tietoja sivulle.
           Kun vierailet sivustolla sinusta jää yleensä sähköinen jälki, miltä koneelta olet käynyt.
           Huolehdi koneesi että koneesi on suojattu hyvin haittaohjelmilta ja viruksilta.

Teknologiayhteiskunnan uudet riskitekijät eivät rajoitu pelkästään internetin käyttöön. Tämän lisäksi jo lähikaupassa pankki- tai luottokortilla maksaminen muodostaa uuden uhan, kun sirukortit ovat vakiintuneet maksuvälineinä. Asiakkaat joutuvat itse käyttämään korttiaan kassalla, ja samalla riski siihen, että tunnusluku joutuu vääriin käsiin, kasvaa.

Maksupäätteet ovat usein niin heikosti näkösuojattuja, että seuraavan asiakkaan on helppo saada tietoonsa kortin tunnusluku. Seuraavaksi hänen tarvitsee enää saada haltuunsa itse kortti, ja sitten seuraukset ovat ilmeiset. Lisäksi nykyisin ei enää tarvitse näyttää henkilöllisyyspapereita, kun maksetaan suuria ostoksia.
Maksaessaan kannattaa siis aina peittää kädellä näkyvyys näppäimille. Sama pätee myös pankkiautomaateilla ja huoltoasemien bensa-automaateilla. Asioidessa kannattaa myös varmistaa, että automaattiin ei ole kiinnitetty mitään ylimääräistä kortinlukijaa tai kameraa, jonka avulla kopioidaan kortin magneettijuova tai kuvataan tunnusluvun näppäily. Kamera voi olla sijoitettu myös automaatin ulkopuolelle, josta on näkyvyys näppäimistölle.

 Valvontakamerat ovat suuri apu oikein käytettyinä, mutta ne muodostavat samalla myös uhkia. Niiden avulla voidaan huomaamatta valvoa kohteita, joista halutaan tietoa. Kameroiden koko voi olla niin pieni, että niitä on mahdoton havaita. Ihmisten toimien tarkkailu on nykyisin hyvin helppoa, ja monista arkisista toimista jää sähköinen jälki jonnekin. Onneksi sentään kaikilla ei ole pääsyä niitä tutkimaan.

Myös matkapuhelimia pystytään nykyään paikantamaan. Tämä voi olla hyvä asia, jos olet esimerkiksi eksynyt tai loukkaantunut. Eri asia on, jos ihmistä seurataan matkapuhelimen tai muun laitteen kautta hänen arjessaan, ilman että hänelle on välineen ostohetkellä avoimesti kerrottu, mitä väline tekee. Tällainen toiminta rikkoo vähintäänkin kuluttajan oikeuksia. Nykyisin ei voi myöskään tietää, milloin joku nauhoittaa puhelun.

Elektroniikka on hyvä apuväline silloin, kun se toimii ja silloin, kun sen ominaisuudet ovat käyttäjälle selvät. Elektroniikkaan ei saisi kuitenkaan luottaa täysin tai sinisilmäisesti. Esimerkiksi hälytysjärjestelmät eivät suinkaan ole virheettömiä, ja ne saattavat toimia ennakoimattomalla tavalla. Ongelma voi olla myös siinä, ettei niitä osata käyttää – tai se joka osaa ei olekaan paikalla. 

torstai 1. syyskuuta 2011

Kotivara

Edellisessä jutussa mainitsin kotivaran. Se on sen verran tärkeä asia, että nostan sen tässä omaksi aiheeksi. Kotivaran käsite ei ole kaikille selvillä. Tässä hieman avausta siihen.

KOTIVARA OSAKSI ARKEA

Kotivaralla tarkoitetaan sellaisia välttämättömyystarvikkeita, joiden avulla yksi henkilö selviää viikon poikkeusoloissa. Luonnollisesti kotivaran määrä kerrotaan perheenjäsenten määrällä, ainakin elintarvikkeiden osalta. Pääsisältö kotivarassa onkin elintarvikkeissa, mutta pelkillä ruuilla ei pärjää. Lisäksi tulee olla vettä ja muita nestemäisiä juomia sekä varusteita, joiden avulla ruuan voi kypsentää ilman sähköä. Lisäksi on varattava lämpimiä vaatteita siltä varalta, että poikkeustilanne sattuukin paukkupakkasilla. Kotivaraan pitää varata myös lääkkeitä ja tarvittaessa esimerkiksi vaippoja ja muita hygieniatarvikkeita sekä pesuaineita.

Elintarvikkeiden valinta kotivaraan tapahtuu omien mieltymysten mukaan siten, että valitaan hyvin säilyviä ja omiin tai perheen makutottumuksiin sopivia tuotteita. Perusvalikoimaan kuuluu esimerkiksi makaronia, riisiä, puurohiutaleita, muroja, hedelmä-, liha- ja valmisruokasäilykkeitä, mehuja, tai mehutiivistettä UHT-maitoa tai maitojauhetta, kahvia, teetä, sokeria, jauhoja, kuivahiivaa, hilloja ja keksejä sekä muita herkkuja.  Olennaista on se, että kotivaraa on riittävästi ja että se on sellaista jota myös tekee mieli syödä. Ei ole mieltä ostaa sellaisia elintarvikkeita joita ei halua syödä.

Muita kotivaraan tarvittavia varusteita ovat henkilökohtaiset lääkkeet ja hyvin varusteltu lääkekaappi sidetarpeineen ja puhdistusaineineen. Hygieniatarvikkeita kuten astian- ja pyykinpesuaineita, vaippoja, vessapaperia, shampoota ja saippuaa, kuukautissuojia, hammastahnaa yms. tulee myös varata varastoon. Ruuanlaitto poikkeustilanteessa voi olla ongelma varsinkin kaupunkilaisilla, joilla ei ole tulisijaa. Siksi kannattaa hankkia retkikeitin, esimerkiksi Trangia tai kaasukeitin, joita pitää myös opetella käyttämään. Lisäksi on huolehdittava siitä, että retkikeittimeen on polttoainetta riittävästi. Tulisijan omistajien tulee huolehtia siitä, että saatavilla on polttopuuta sekä sellaisia kattiloita, joissa voi tehdä ruokaa tulilla. Muita kotivarassa pidettäviä varusteita ovat esimerkiksi kynttilät, paristot, paristokäyttöinen radio, lämpimät vaatteet ja tulentekovälineet. Jokaisen täytyy itse määritellä mihin kaikkeen haluaa varautua. Kotoa on hyvä löytyä myös perustyökaluja; vasara, saha, ruuvitalttoja, pihtejä yms.

Elintarvikkeiden määrää voi arvioida esimerkiksi allaolevien tietojen avulla / henkilö / viikko:

* makaronia 500 g
* leipää ja viljatuotteita 1,5 kg
* rasvoja ja öljyä 500 g
* hedelmiä ja marjoja 1 kg
* vihanneksia ja juureksia 1,5 kg
* perunaa 500 g
* sokeria 500 g
* riisiä 500 g
* maitoa ja maitotuotteita 1,3 g
* lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg
* herkkuja 1 kg (suklaalevyn kuva)
* juomia ja vettä 15 l

Lähteenä elintarvikemääriin on käytetty Pelastustoimen verkkosivujen turvaopasta. Vaikka viranomaissuositus on nykyisin yhden viikon elintarvikkeet, niin mikään ei estä varautumasta pitempiaikaiseen poikkeustilanteeseen. Viikon kotivara on siis vähimmäisvaatimus jokaiseen talouteen.