Tämä aihepiiri on kirjasta poisjätettyä tekstiä. Se antaa kuitenkin vinkin, miksi hunaja on varautujan kannalta hyvä tuote.
Hunaja on yksi maapallon ravitsevimmista,
terveellisimmistä ja puhtaimmista tuotteista. Se sisältää monenlaisia
sokereita, hivenaineita ja vitamiineja. Hedelmähappojen ansiosta hunajaa
voidaan pitää myös luonnonmukaisena säilöntäaineena. Juuri mitkään bakteerit
eivät elä hunajassa, ja siksi sitä voi säilyttää huoneenlämmössäkin lähes
loputtomiin.
Suomalainen hunaja on yleensä vaaleaa, jähmeää
monikukkahunajaa. Hunaja voi myös olla aivan juoksevaa ja siirappimaista tai
vaaleaa ja kovaa. Jos suomalainen hunajatuote on saanut joutsenlippumerkin,
tuotteessa käytetyn hunajan laatuvaatimukset ovat korkeammat kuin
EU-direktiivit edellyttäisivät.
Suomessa mehiläistenhoito ja hunajanvalmistus antavat
toimeentulon noin 100–200 hoitajalle. Luonnossa mehiläiset pesivät esimerkiksi
ontoissa puissa, mutta tarhauksessa käytetään valmistettuja pesiä, joissa kennot
eli vahakakut riippuvat tukien varassa. Kennot voi nostaa hunajan keruuta
varten pesästä ulos.
Pesät pidetään ulkona myös Suomen talvessa, ja pesän lämpötila
pysyy silti noin 20 asteen tuntumassa. Tarhamehiläiset tarvitsevat talvella ja
sateisilla keleillä lisäravintoa, kuten sokeriliuosta, koska ihmiset vievät
niiden varsinaisen talviravinnon: hunajan.
Mehiläiset keräävät hunajaa noin kahdeksan tuntia päivässä
muutaman kilometrin säteellä pesästä. Ne varastoivat hunajan kennoihin, jotka
ne peittävät vahakansilla. Hunajaa voi syödä vaikka sellaisenaan suoraan
kennosta. Yleensä hunaja kuitenkin kerätään niin, että vahakannet kuoritaan
kennojen päältä ja hunajakennot laitetaan niin sanottuun linkoon, jossa hunaja
erottuu kennoista.
Keskimääräinen sato yhdestä pesästä on vuodessa noin 30 kiloa,
mutta jopa sataan kiloon on mahdollista päästä. Sato kerätään Suomessa muutaman
viikon aikana juhannukselta alkaen. Mehiläiskuningatar eli emo elää noin viisi
vuotta, ja pesän tuottavuus laskee emon vanhetessa.
Lisätietoja mehiläisten kasvatuksesta ja hunajan valmistuksesta
saa Suomen Mehiläishoitajain Liitolta ja muilta, kuntakohtaisilta
yhdistyksiltä. Ne järjestävät myös säännöllisesti mehiläisten hoitokursseja ja
julkaisevat erilaisia aineistoja ja oppaita. Paljon tietoa löytyy myös
internetistä muun muassa osoitteesta www.hunaja.net.
