Käsityötaitojen merkitys lisääntyy aina kriisiaikoina. Ne jotka
osaavat tehdä itse vaatteensa, työkalunsa tai muut välineensä ovat vahvoilla.
Tähän liittyy eri materiaalien tuntemus ja niiden työstötekniikoiden osaaminen.
Teoriassa voi opiskella näitä taitoja, mutta tässäkään teoriatieto ei korvaa omakohtaista
kokemusta. Kaikkia hienouksia ei voi osata, mutta auttavat taidot eri
materiaalien käsittelystä pystyy hankkimaan. Tärkeitä materiaaleja ovat esimerkiksi puu, metallit, nahka, kankaat ja savi. Niiden avulla pystyy tekemään
jo paljon hyvin erityyppisiä käyttöesineitä tai työkaluja. Toki näiden
materiaalien käsittelyyn tarvitaan omat työkalunsa, mutta kaikkea voi miettiä -
kuinka työ tehdään tilapäisvälineiden avulla jos varsinaisia materiaalin
työstämiseen tarkoitettuja työkaluja ei ole saatavilla.
Puuta ja savea löytyy meidän oloistamme helposti, joten
materiaalin hankinta ei ole yleensä ongelma. Metalleja löytyy myös
kaupunkiympäristöstä helposti. Työskentely muuttuu hankalammaksi heti kun
materiaaleja ei olekaan valmiina saatavilla. Esimerkiksi metallien hankkiminen
muuten kuin valmiiksi jalostettuina ei enää olekaan niin yksinkertaista sama
pätee myös kankaisiin. Työmäärä valmiin vaatteen tekemiseksi moninkertaistuu.
Nahan hankkiminenkin juoksevasta eläimestäkin on kovan työn takana. Nykyisin
emme tule juuri ajatelleeksi materiaalien alkuperää. Meille on tässäkin asiassa
liian itsestäänselvää, että kaupasta saa kaiken tarvitsemansa.
Arvostus vaatteita kohtaan voi muuttua jos kokeilee tehdä
esimerkiksi villapaidan alusta loppuun itse. Siihen liittyy monta työvaihetta
jota ei tule edes ajatelleeksi kun katselee kaupan rekissä valmista tuotetta.
Ensin joutuu etsimään jostakin lampaan jonka keritsee, käsittelee villan
langaksi asti ja lopulta alkaa vasta itse neulominen. Puhumattakaan siitä jos
haluaa siitä tietyn värisen. Tässäkin
oikaistiin muutaman työvaiheen yli mainitsematta niitä.
Lampaan selästä villapaidaksi
Villan matka lampaasta valmiiseen takkiin vaatii useita työvaiheita. Ensimmäisessä vaiheessa lampaan kuivasta turkista poistetaan isoimmat roskat. Sen jälkeen lammas keritään eli villa leikataan keritsimillä. Seuraavaksi villaa kuivataan pari päivää levitettynä. Sitten villa lajitellaan laadun mukaisesti. Seuraava työvaihe on nyppiminen, jolloin villa kuohkeutuu helpommin käsiteltävään muotoon ja siitä poistetaan roskat. Ennen kehräämistä tehdään karstaaminen, jonka avulla saadaan villakuidut samansuuntaisiksi. Tämän jälkeen villasta kehrätään yhtenäistä lankaa rukin avulla. Sekä karstaamisessa että kehräämisessä on useita työvaiheita. Kun lanka on saatu vyyhdille se voidaan pestä ja värjätä.
Kuvan takissa on käytetty kasvivärejä ja väri on saatu aikaiseksi kuivatuista pihlajan lehdistä, sananjaloista, kaarnasta ja maitohorsmasta. Apuaineina on käytetty alunaa, kupari- ja rautavihtrilliä. Villatakki on tehty itse alusta loppuun saakka.
Ei siis ole ihme, että käsin tehdyt tuotteet ovat arvokkaita. Itse tekeminen antaa mukaan myös tunnelatauksen, joka on erilainen kuin kaupan tusinatuotetta kohtaan.
