Tässä lisää Suomalaisesta selviytymisoppaasta karsittua materiaalia. Aihepiiri on laaja, mutta ehkäpä tämä antaa lisää ajattelemisen aihetta. Meillä Suomessa asiat ovat verrattain hyvin, mutta niin ei ole kaikkialla. Vaikka asiat voivat tuntua etäisiltä meistä katsottuna, niillä voi silti olla merkittäviä globaaleja vaikutuksia, jotka varmasti heijastuvat myös tänne Pohjolaan.
Kuivuudesta kärsitään maapallolla vuodesta toiseen
tietyillä alueilla, joita kutsutaan usein aroiksi, savanneiksi, puoliaavikoiksi
tai aavikoiksi. Kuivuus on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvulla myös uusilla
alueilla. Iso-Britannian ilmatieteen laitoksen tutkimusten mukaan 40 prosenttia
maapallon pinta-alasta tulee kärsimään ankarasta kuivuudesta vuoteen 2100
mennessä. Samassa ajassa kolmannes maapallosta käy elinkelvottomaksi.
Monissa länsimaisissa kaupungeissa on totuttu ajattelemaan,
että vettä riittää kaikille. Niinpä vettä myös kulutetaan valtavia määriä
verrattuna köyhempiin maihin. Eniten vettä kuluu viljelysten kasteluun ja
muuhun maatalouteen. Monin paikoin Etelä-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa
ei olisi mahdollista luonnollisissa olosuhteissa kasvattaa niitä
viljelyskasveja ja hedelmiä, joita nyt kasvatetaan. Näillä alueilla ympäristö
on aroa tai puoliaavikkoa ja maa vihertää vain keinotekoisen kastelun turvin.
Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency, EEA)
antoi tiedotteen maanosan vedenkulutuksesta syksyllä 2009. Raportissa sanotaan,
että Euroopan vesivaroista 44 % kuluu energiantuotantoon, 24 % maatalouteen, 21
% julkiseen vesihuoltoon ja 11 % teollisuuteen. Etelä-Euroopassa maatalous
kuluttaa jopa 80 % kaikesta käyttövedestä. Laadukas pohjavesi käytetään
julkiseen vesihuoltoon eli juoma- ja talousvedeksi, kun taas pintavesistä eli
järvistä ja joista menee yli 80 % muuhun käyttöön.
Varsinkin Etelä-Euroopassa kärsitään nykyään monin paikoin
kuivuudesta ja niiden mukanaan tuomista maastopaloista. Kesäisin kuivuus alkaa
olla jokapäiväinen uutisotsikko. Välimeren alueen sademäärät ovat pudonneet
jopa 20 prosenttia aikaisemmasta, ja vedenpuute on lisääntymään päin myös
Euroopan pohjoisemmissa osissa.
Kuumia kesiä on nähty Euroopassa jo vuosina 2003, 2005 ja 2010.
Vuoden 2003 helteet aiheuttivat noin 22 000–35 000 ihmisen kuoleman ja valtavat
satotappiot. Myös kesä 2010 oli Euroopassa poikkeuksellisen kuuma, ja niin
myrskyt kuin kuivuuskin lisääntyivät myös Suomessa.
Kesällä 2010 Suomessa menetettiin paikoin iso osa marja- ja
sienisadosta, ja myös avomaan vihannekset ja vilja kärsivät veden puutteesta.
Luonnon antimien puutteella oli yllättäviä seurauksia, kun nälkää näkevät
karhut tulivat syksyllä Itä-Suomessa pihoihin ja puutarhoihin etsimään ruokaa
ennen talviunille käymistä. ProAgrian tilastojen mukaan viljasato pieneni
vuonna 2010 kolmanneksen edellisvuodesta, joten sato oli vuosikymmenen niukin.
Kuivuutta ja maailmanlaajuista vesipulaa pidetään yhtenä
todennäköisimmistä ilmastopakolaisuuden syistä lähitulevaisuudessa. Se
koskettaa lähes kaikkia maapallon maita suoraan tai välillisesti. Monenlaisia
ratkaisuja on ehdotettu, mutta eniten tällä hetkellä tutkitaan ja hyödynnetään
meriveden käsittelyä suolattomaksi. Edullisempana vaihtoehtona pidetään kuitenkin vedenkulutuksen
järkeistämistä ja rajoittamista esimerkiksi tehokkaammin vettä hyödyntävillä
kodinkoneilla ja kastelujärjestelmillä. Myös jätevettä olisi mahdollista
puhdistaa juomavedeksi, mutta monet vastustavat sitä pelkästään ikävien
mielikuvien vuoksi.
Ilmastonmuutos lisää kaikkia muitakin sään ääri-ilmiöitä kuin
kuivuutta. Tutkimusten mukaan rankkasateet, rajut monsuunikaudet ja tulvat
koettelevat tulevaisuudessa yhä enemmän esimerkiksi Intiaa ja Bangladeshia.
Rankkasateet ja arktisten alueitten jääpeitteen sulaminen nostavat monilla
alueilla merenpintaa myös pysyvästi. Kun tietyt alueet käyvät aavikoitumisen
tai tulvien vuoksi elinkelvottomiksi, pakolaisuus lisääntyy
maailmanlaajuisesti.
Kuivuus aiheuttaa myös vastareaktion tulvien ja merenpinnan
nousun myötä. Näiden yhteisvaikutus muuttaa maapallon elinolosuhteita. Vesi ei
häviä mihinkään vaan se siirtyy jonnekin muualle ja tämä tuo tullessaan
ennalta-arvaamattomia seurauksia. Ongelma onkin siinä, että toiset saavat vettä
liikaa ja toiset liian vähän.
Seuraavaksi muutamia erityisen rajusti kuivuudesta
kärsineitä alueita 2000-luvulla:
Meksiko.
Meksikossa koettiin vuonna 2009 pahin kuivuus yli 70 vuoteen. Meksikossa suurin
osa vedestä, jopa 80 prosenttia, käytetään viljelysten kasteluun, ja erilaiset
viljatuotteet ovat maan tärkein vientielinkeino. Maanviljelys on myös
paikalliselle väestölle elinehto. Meksikossa vedenpuute tulee lopulta tekemään
viljelystä mahdotonta, mistä seuraa nälänhätää ja pakolaisuutta. Heinäkuussa 2010 Tony Davis kertoi Arizona Daily Star -lehdessä Princetonin
yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan 2 prosenttia meksikolaisista
maanviljelijöistä suunnittelee muuttavansa Yhdysvaltojen puolelle, kun sadot
huononevat riittävästi. Tämä muutos tulee tapahtumaan nykyvahdilla 70 vuoden
kuluessa. Professori Michael Oppenheimer on arvioinut, että jos ilmaston
lämpeneminen jatkuu, lähes 7 miljoonaa meksikolaista on muuttamassa
Yhdysvaltojen puolelle vuoteen 2080 mennessä.
Venäjä.
Venäjällä kärsittiin kesällä 2010 kaikkien aikojen pahimmasta kuivuudesta ja
useista, laajoista metsäpaloista. Monet elintarvikkeet kallistuivat, koska
niiden saatavuus oli huono. Viljasta menetettiin neljäsosa, ja niin maan
pahimmille kuivuusalueille julistettiin heinäkuun puolivälissä hätätila. Monet
viljelijät menettivät merkittävän osan koko vuoden tuloistaan. Kesän lopussa Venäjä joutui turvautumaan viljan vientikieltoon,
mikä oli raskas päätös. Se vaikutti myös Suomessa ja muualla Euroopassa
myytyjen viljatuotteitten hintoihin. Venäjä on ollut jo pitkään maailman
neljänneksi suurin viljan viejä ja toiseksi suurin vehnän viejä, Yhdysvaltojen
jälkeen. Tilanne samana kesänä oli erityisen vakava myös Ukrainassa, joka on
maailman suurin ohran viejä.
Guatemala.
Vuonna 2009 Yhdistyneet kansakunnat (YK) arvioi, että Etelä-Amerikan
Guatemalassa kärsii elintarvikepulasta jopa 2,5 miljoonaa ihmistä. Syynä
ruokapulaan on kuivuus, jota pidetään pahimpana 30 vuoteen. Guatemalan
maatalous- ja elintarvikeministeriö on jakanut nyt kolmen vuoden ajan viljaa ja
rahallista kuukausiavustusta kaikkein köyhimmille perheille, jos lapset pysyvät
koulussa ja osallistuvat terveystarkastuksiin. Myös naapurimaat Meksiko, Chile ja Venezuela sekä YK:n
elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ovat tuoneet Guatemalaan hätäapua. FAO
on myös opastanut paikallisia peltometsäviljelyssä, jonka pitäisi tehostaa
alueen vedenkäyttöä. Järjestön tavoitteena on auttaa lähes 100 000 maaseudun
asukasta sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin. Jos näin ei käy,
tilanne pahenee tulevien vuosien aikana ja laajenee myös naapurimaihin.
Australia. Australiassa
on koettu ankaria kuivuusvuosia jo useita peräkkäin. Esimerkiksi Queenslandin
osavaltiossa kuivuudesta on kärsitty koko 2000-luvun ajan, ja vuonna 2009
alueella saatiin ensimmäisen kerran vettä lähes kymmeneen vuoteen. Queenslandin
pohjoisosissa on maan suurin sademetsä, ja sen kuivuminen vaikuttaisi koko
maapallon kasvihuonekaasujen lisääntymiseen. Heinäkuussa 2010 New York Timeskertoi australialaisesta jättiprojektista, jossa maan viisi suurinta kaupunkia
rahoittavat miljardeilla dollareilla suolanpoistolaitoksia eli meriveden
puhdistamista juomavedeksi. Australian vuotuinen vehnäsato romahti vuonna 2010
jopa 60 prosenttia edellisvuodesta, ja valtion maanviljelys voi hyvin huonosti. Projektin päämääränä on, että kahden vuoden kuluttua 30 % Australian
juomavedestä saadaan merestä. Suolanpoistolaitosten ongelmana on, että prosessi
vaatii paljon energiaa ja lisää siis ilmastonmuutosta. Australiassa onkin
pyritty käyttämään tuulivoimaa ja muita uusiutuvia luonnonvaroja, mikä on
nostanut kuluttajien sähkölaskua huomattavasti, jopa puolelta entisestä. Ongelmia on pyritty hallitsemaan muuttamalla myös veden
kulutustottumuksia, mikä voi olla pian edessä myös monissa Euroopan valtioissa.
Australiassa on rajoitettu kotitalouksien vedenkulutusta ja tuettu kuluttajia
ostamaan sadevesisäiliöitä. Kuivuudesta kärsiville alueille on myös rakennettu
patoja, vedenkäsittelylaitoksia ja jätevedenkierrätyslaitoksia.
Yhdysvallat.
Vuonna 2002 kuivuudesta kärsittiin melkein koko Yhdysvaltojen alueella. Suurin
osa tupakkasadosta ja kolmannes maissisadosta menetettiin. Maan länsiosissa
Alaskaa myöten koettiin myös satoja metsähehtaareja tuhonneita metsäpaloja. Vuosi 2002 ei jäänyt ainoaksi puutteen vuodeksi. Kuivuudesta on
kärsitty Yhdysvalloissa enemmän tai vähemmän koko 2000-luvun ajan erityisesti
maan lounaisosissa Arizonassa, Kaliforniassa ja Teksasissa. Arizona on käytännössä aavikkoa, mutta siellä tuotetaan muun
muassa sitrushedelmiä, jotka vaativat runsaasti kastelua. Myös Teksasissa
tilanne on hankala, koska osavaltio on maan tärkeimpiä vehnän ja soijapavun
tuottajia. Kuivuuden vuoksi lihakarjaa on jouduttu jopa teurastamaan rehuviljan
loputtua.
Lähi-itä.
Lähi-itä on suureksi osaksi aavikkoa tai puoliaavikkoa, kuten Gobin autiomaa ja
Arabian aavikot osoittavat. Keidasmaisia kaupunkiympäristöjä ei pystytä
pitämään yllä muuten kuin keinotekoisen kastelun voimin, ja vain rikkaimmat –
ja turistit – asuvat tällaisissa illuusiokaupungeissa. Menneinä vuosina Lähi-idässä tuotettiin valtavasti viljaa myös
vientiin. Se verotti alueen rajallisia vesivaroja, kuten pohjavettä, ja nyt
tilanne on jo huono. Monet Lähi-idän maat tuottavat yhä länsimaihin vietäväksi
monia runsasta kastelua vaativia hedelmiä, kuten sitrushedelmiä, taateleita ja
avokadoja. Tällaisissa maissa jopa 90 prosenttia makeasta vedestä kuluu
maanviljelyyn. Vain rikkaimmat elävät keinotekoisesti kastelluissa
ympäristöissä ja käärivät rahat ulkomaan viennistä. Köyhät yrittävät selvitä
kuivuuden, juomaveden puutteen ja nälänhädän keskellä. Lähi-idän aavikoiden halki virtaa suuria jokia, kuten Eufrat,
Tigris ja Kerulen. Ne ovat mahdollistaneet muuten rutikuivilla alueilla riisin,
vehnän ja monien hedelmien viljelyn, mutta kuivuus uhkaa nyt myös jokia. Eufrat
on kutistunut vuosi vuodelta lähes puoleen entisestään, ja kun Turkki ja Syyria
nostavat vettä joen yläjuoksulta, vuonna 2009 pahimmasta kuivuudesta kärsittiin
muutenkin kovia kokeneessa Irakissa, joen alajuoksulla.Lähi-itä ja erityisesti Etelä-Irak ovat maailman eniten
suolaantumisesta kärsiviä alueita. Maan suolaantuminen tarkoittaa suolan
rikastumista maan pintaan voimakkaan haihtumisen seurauksena. Keinotekoinen
viljelmien kastelu lisää suolaantumista.
Kiina.
Kiinassa kärsittiin ennätyskuivuudesta syystalvella 2009. Keväällä 2010 oli
selvää, että talven sateet jäivät aivan liian niukoiksi, mikä vaikutti maan
viljantuotantoon. Tilanne oli vakavin Henanin maakunnassa, joka on maan
tärkeimpiä vehnän tuottajia. Ongelmana oli nimenomaan talvella odotettujen
sateiden vähyys. Arvioiden mukaan yli 40 prosenttia Kiinan viljelymaasta on
kärsinyt kuivuudesta 2000-luvulla, mikä on vakava uhka miljardikansan
ravinnonsaannille. Kasteluvettä on koetettu saada joista ja järvistä ja jopa
kemikaalein pilviin ampumalla. Tianjinissa on avattu myös maan ensimmäisen
suolanpoistolaitos. Aavikoituminen vaikuttaa tällä hetkellä 400 miljoonan ihmisen
elämään Pohjois- ja Länsi-Kiinassa. Juomaveden puutteesta kärsii noin 24
miljoonaa ihmistä ja 15 miljoonaa eläintä. Lisäksi veden puute aiheuttaa ongelmia maailman suurimmassa
vesivoimalassa, niin sanotussa Kolmen rotkon padossa. Vesi oli keväällä 2010
kuusi metriä normaalia matalammalla. Se, mikä vesivoiman käytössä menetetään,
korvataan hiilivoimaloiden tuotannolla, eli kasvihuonepäästöt lisääntyvät koko
maapallolla.
Afrikka.
Itä-Afrikkaa pidetään paikkana, joka kärsii toistuvasti kuivuuskausista, mutta
myös siellä viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen ankaria. Tavallisesti
kerran vuosikymmenessä iskevät kuivuudet ovat yleistyneet niin, että niitä
tulee jo 2–3 vuoden välein. Afrikan maaperä on riippuvainen vuotuisista sadekausista, jotka
ovat kuitenkin jääneet viime vuosina lyhyiksi. Esimerkiksi vuonna 2005
tavallisesta sademäärästä saatiin vain 20 prosenttia. Koko 2000-luku on ollut
Tansaniassa, Keniassa, Etiopiassa ja Somaliassa epätavallisen kuiva. Vuonna
2009 nälänhädästä kärsi noin 20 miljoonaa ihmistä. Afrikassa kuivuus on aiheuttanut valtavassa mittakaavassa
pakolaisuutta ja erilaisia paikallisia konflikteja, joista Darfurin kriisi on
tunnetuin. Jos vettä ei saada, vilja ei idä, mikä estää kuivilla alueilla
välttämättömän karjankasvatuksen. Kuivuuden keskellä monet laidunmaat kuluvat
liikaa, eroosio lisääntyy ja kuivuuden seuraukset pahenevat. Afrikan kuivuuteen vaikuttaa myös Kilimanjaron lumi- ja
jääpeitteen sulaminen. Nykyisten arvioiden mukaan kehitys tulee johtamaan
siihen, että 15 vuoden kuluttua vuorella ei ole enää lunta. Silloin monet
Afrikan joet kuivuvat kokonaan vuotuisten kuivien kausien aikana.
Amazon.
Amazonin sademetsässä, joka sijaitsee pääosin Brasiliassa, kärsittiin syksyllä
2010 pahasta kuivuudesta, kun alueen suuret joet kuivuivat. Reitit, joilla
liikutaan yleensä kanooteilla ja muilla vesikulkuneuvoilla, pystyi vaikka
kävelemään. Myös vuosi 2005 oli Amazonilla ennätyksellisen kuiva. Vaikka
sademetsän luulisi olevan kostea paikka, se on myös erityisen herkkä lämpötilan
ja sademäärän muutoksille. Vuonna 2005 alueella satoi vähemmän kuin kertaakaan
edellisen sadan vuoden aikana. Arvellaan, että jo yhden asteen nousu alueen keskilämpötiloissa
riittää siihen, että Amazonin kuivista kausista tulee pysyviä. Se taas lisää
koko maapallon hiilidioksidipäästöjä. Jos ilmasto lämpenee riittävästi ja
metsien hakkuut jatkuvat nykyiseen malliin, Amazon voi muuttua savanniksi tai
aavikoksi. Amazon ei ole asumatonta aluetta, vaan siellä elää noin 30
miljoonaa ihmistä ja lähes 300 eri alkuperäiskansaa. Sademetsän tuhoutumisen
seuraukset olisivat katastrofaaliset myös heidän selviytymisensä kannalta. Jos
alue käy elinkelvottomaksi, pakolaiset suuntaavat naapurimaihin.
Kuten esimerkit osoittavat, kyse ei ole pienistä asioista. Niillä on väistämättä suuria vaikutuksia maailmanlaajuisesti. Miten tämä kaikki sitten vaikuttaa meihin täällä Suomessa? Elintarvikkeiden hinnat ovat jo nousseet, eikä nousulle näy loppua. Se, mitä muuta ilmiöt tuovat tullessaan jää nähtäväksi. Se ei ainakaan vähennä varautumisen tarvetta.
