Tänään oli se aamu vuodesta täällä Pohjois-Karjalassa, jolloin lumi yllätti autoilijat. Tai ainakin siltä se vaikutti, kun ajelin töihin.Viime yönä satoi ensimmäisen kerran lunta hieman reilummin täällä Joensuun seudulla ja meno liikenteessä oli sen mukaista aamuruuhkassa.
Aamulla pihalta lähtiessä aura-auto oli tehnyt talven ensimmäisen kepposensa ja kasannut lunta pihan liittymään oikein urakalla. Tien pinta oli luonnollisesti vedetty peilikirkkaaksi liukkauden maksimoimiseksi. Onneksi alla on tuliterät nastarenkaat, joten ei se minua haitannut. Niitä pieniä koululaisia se varmasti haittasi, jotka kulkivat läheiseen kouluun. Tie näytti todella liukkaalta, eikä hiekasta luonnollisesti ollut tietoakaan.
Kun ajoin Kuopiontielle, niin autoletka mateli alle 80 km/h vauhdilla satasen rajoitusalueella kaupunkia kohti, ja ohituskaistakin oli tukittu köröttelijöillä. Onneksi ei ollut kiire. Asia, joka kiinnitti huomion jälleen kerran, oli autoilijoiden uskomaton laiskuus puhdistaa autonsa lumesta. Vastaan tuli useampikin auto, joihin oli tehty tuulilasiin kämmenen kokoinen tirkistysaukko, josta saattoi arvailla liikennettä. Sivuille tai taakse ei tietenkään tarvitse nähdä tämän logiikan mukaan. Toiset olivat puhdistaneet ainoastaan auton tuulilasin, eikä näkyvyys ole voinut olla paljoa parempi sieltäkään. Monissa autoissa katoille oli myös jätetty lumet takana ajavien riemuksi. Tulihan siitä uuden lumisateen veroinen tuisku silmille. Ajovalot olivat myös puhdistamatta, joten vain pieni valonkajo paljasti osan vastaantulijoista.
Turvavälit autojen välillä olivat olemattomat. Yksikin äkkijarrutus, niin olisimme päässeet iltapäivälehtien lööppiin ketjukolarin takia. Välillä tuntuu, että ihmiset ovat uskomattoman välinpitämättömiä, tai sitten muuten puupäisiä. Vielä riittää paljon opittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti