Kuivuus ja ilmastopakolaisuus

Tässä lisää Suomalaisesta selviytymisoppaasta karsittua materiaalia. Aihepiiri on laaja, mutta ehkäpä tämä antaa lisää ajattelemisen aihetta. Meillä Suomessa asiat ovat verrattain hyvin, mutta niin ei ole kaikkialla. Vaikka asiat voivat tuntua etäisiltä meistä katsottuna, niillä voi silti olla merkittäviä globaaleja vaikutuksia, jotka varmasti heijastuvat myös tänne Pohjolaan.

Kuivuudesta kärsitään maapallolla vuodesta toiseen tietyillä alueilla, joita kutsutaan usein aroiksi, savanneiksi, puoliaavikoiksi tai aavikoiksi. Kuivuus on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvulla myös uusilla alueilla. Iso-Britannian ilmatieteen laitoksen tutkimusten mukaan 40 prosenttia maapallon pinta-alasta tulee kärsimään ankarasta kuivuudesta vuoteen 2100 mennessä. Samassa ajassa kolmannes maapallosta käy elinkelvottomaksi.

Monissa länsimaisissa kaupungeissa on totuttu ajattelemaan, että vettä riittää kaikille. Niinpä vettä myös kulutetaan valtavia määriä verrattuna köyhempiin maihin. Eniten vettä kuluu viljelysten kasteluun ja muuhun maatalouteen. Monin paikoin Etelä-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa ei olisi mahdollista luonnollisissa olosuhteissa kasvattaa niitä viljelyskasveja ja hedelmiä, joita nyt kasvatetaan. Näillä alueilla ympäristö on aroa tai puoliaavikkoa ja maa vihertää vain keinotekoisen kastelun turvin.

Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency, EEA) antoi tiedotteen maanosan vedenkulutuksesta syksyllä 2009. Raportissa sanotaan, että Euroopan vesivaroista 44 % kuluu energiantuotantoon, 24 % maatalouteen, 21 % julkiseen vesihuoltoon ja 11 % teollisuuteen. Etelä-Euroopassa maatalous kuluttaa jopa 80 % kaikesta käyttövedestä. Laadukas pohjavesi käytetään julkiseen vesihuoltoon eli juoma- ja talousvedeksi, kun taas pintavesistä eli järvistä ja joista menee yli 80 % muuhun käyttöön.

Varsinkin Etelä-Euroopassa kärsitään nykyään monin paikoin kuivuudesta ja niiden mukanaan tuomista maastopaloista. Kesäisin kuivuus alkaa olla jokapäiväinen uutisotsikko. Välimeren alueen sademäärät ovat pudonneet jopa 20 prosenttia aikaisemmasta, ja vedenpuute on lisääntymään päin myös Euroopan pohjoisemmissa osissa.

Kuumia kesiä on nähty Euroopassa jo vuosina 2003, 2005 ja 2010. Vuoden 2003 helteet aiheuttivat noin 22 000–35 000 ihmisen kuoleman ja valtavat satotappiot. Myös kesä 2010 oli Euroopassa poikkeuksellisen kuuma, ja niin myrskyt kuin kuivuuskin lisääntyivät myös Suomessa.

Kesällä 2010 Suomessa menetettiin paikoin iso osa marja- ja sienisadosta, ja myös avomaan vihannekset ja vilja kärsivät veden puutteesta. Luonnon antimien puutteella oli yllättäviä seurauksia, kun nälkää näkevät karhut tulivat syksyllä Itä-Suomessa pihoihin ja puutarhoihin etsimään ruokaa ennen talviunille käymistä. ProAgrian tilastojen mukaan viljasato pieneni vuonna 2010 kolmanneksen edellisvuodesta, joten sato oli vuosikymmenen niukin.

Kuivuutta ja maailmanlaajuista vesipulaa pidetään yhtenä todennäköisimmistä ilmastopakolaisuuden syistä lähitulevaisuudessa. Se koskettaa lähes kaikkia maapallon maita suoraan tai välillisesti. Monenlaisia ratkaisuja on ehdotettu, mutta eniten tällä hetkellä tutkitaan ja hyödynnetään meriveden käsittelyä suolattomaksi. Edullisempana vaihtoehtona pidetään kuitenkin vedenkulutuksen järkeistämistä ja rajoittamista esimerkiksi tehokkaammin vettä hyödyntävillä kodinkoneilla ja kastelujärjestelmillä. Myös jätevettä olisi mahdollista puhdistaa juomavedeksi, mutta monet vastustavat sitä pelkästään ikävien mielikuvien vuoksi.

Ilmastonmuutos lisää kaikkia muitakin sään ääri-ilmiöitä kuin kuivuutta. Tutkimusten mukaan rankkasateet, rajut monsuunikaudet ja tulvat koettelevat tulevaisuudessa yhä enemmän esimerkiksi Intiaa ja Bangladeshia. Rankkasateet ja arktisten alueitten jääpeitteen sulaminen nostavat monilla alueilla merenpintaa myös pysyvästi. Kun tietyt alueet käyvät aavikoitumisen tai tulvien vuoksi elinkelvottomiksi, pakolaisuus lisääntyy maailmanlaajuisesti.

Kuivuus aiheuttaa myös vastareaktion tulvien ja merenpinnan nousun myötä. Näiden yhteisvaikutus muuttaa maapallon elinolosuhteita. Vesi ei häviä mihinkään vaan se siirtyy jonnekin muualle ja tämä tuo tullessaan ennalta-arvaamattomia seurauksia. Ongelma onkin siinä, että toiset saavat vettä liikaa ja toiset liian vähän.

Seuraavaksi muutamia erityisen rajusti kuivuudesta kärsineitä alueita 2000-luvulla:

Meksiko. Meksikossa koettiin vuonna 2009 pahin kuivuus yli 70 vuoteen. Meksikossa suurin osa vedestä, jopa 80 prosenttia, käytetään viljelysten kasteluun, ja erilaiset viljatuotteet ovat maan tärkein vientielinkeino. Maanviljelys on myös paikalliselle väestölle elinehto. Meksikossa vedenpuute tulee lopulta tekemään viljelystä mahdotonta, mistä seuraa nälänhätää ja pakolaisuutta. Heinäkuussa 2010 Tony Davis kertoi Arizona Daily Star -lehdessä Princetonin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan 2 prosenttia meksikolaisista maanviljelijöistä suunnittelee muuttavansa Yhdysvaltojen puolelle, kun sadot huononevat riittävästi. Tämä muutos tulee tapahtumaan nykyvahdilla 70 vuoden kuluessa. Professori Michael Oppenheimer on arvioinut, että jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, lähes 7 miljoonaa meksikolaista on muuttamassa Yhdysvaltojen puolelle vuoteen 2080 mennessä.

Venäjä. Venäjällä kärsittiin kesällä 2010 kaikkien aikojen pahimmasta kuivuudesta ja useista, laajoista metsäpaloista. Monet elintarvikkeet kallistuivat, koska niiden saatavuus oli huono. Viljasta menetettiin neljäsosa, ja niin maan pahimmille kuivuusalueille julistettiin heinäkuun puolivälissä hätätila. Monet viljelijät menettivät merkittävän osan koko vuoden tuloistaan. Kesän lopussa Venäjä joutui turvautumaan viljan vientikieltoon, mikä oli raskas päätös. Se vaikutti myös Suomessa ja muualla Euroopassa myytyjen viljatuotteitten hintoihin. Venäjä on ollut jo pitkään maailman neljänneksi suurin viljan viejä ja toiseksi suurin vehnän viejä, Yhdysvaltojen jälkeen. Tilanne samana kesänä oli erityisen vakava myös Ukrainassa, joka on maailman suurin ohran viejä.

Guatemala. Vuonna 2009 Yhdistyneet kansakunnat (YK) arvioi, että Etelä-Amerikan Guatemalassa kärsii elintarvikepulasta jopa 2,5 miljoonaa ihmistä. Syynä ruokapulaan on kuivuus, jota pidetään pahimpana 30 vuoteen. Guatemalan maatalous- ja elintarvikeministeriö on jakanut nyt kolmen vuoden ajan viljaa ja rahallista kuukausiavustusta kaikkein köyhimmille perheille, jos lapset pysyvät koulussa ja osallistuvat terveystarkastuksiin. Myös naapurimaat Meksiko, Chile ja Venezuela sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ovat tuoneet Guatemalaan hätäapua. FAO on myös opastanut paikallisia peltometsäviljelyssä, jonka pitäisi tehostaa alueen vedenkäyttöä. Järjestön tavoitteena on auttaa lähes 100 000 maaseudun asukasta sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uhkiin. Jos näin ei käy, tilanne pahenee tulevien vuosien aikana ja laajenee myös naapurimaihin.

Australia. Australiassa on koettu ankaria kuivuusvuosia jo useita peräkkäin. Esimerkiksi Queenslandin osavaltiossa kuivuudesta on kärsitty koko 2000-luvun ajan, ja vuonna 2009 alueella saatiin ensimmäisen kerran vettä lähes kymmeneen vuoteen. Queenslandin pohjoisosissa on maan suurin sademetsä, ja sen kuivuminen vaikuttaisi koko maapallon kasvihuonekaasujen lisääntymiseen. Heinäkuussa 2010 New York Timeskertoi australialaisesta jättiprojektista, jossa maan viisi suurinta kaupunkia rahoittavat miljardeilla dollareilla suolanpoistolaitoksia eli meriveden puhdistamista juomavedeksi. Australian vuotuinen vehnäsato romahti vuonna 2010 jopa 60 prosenttia edellisvuodesta, ja valtion maanviljelys voi hyvin huonosti. Projektin päämääränä on, että kahden vuoden kuluttua 30 % Australian juomavedestä saadaan merestä. Suolanpoistolaitosten ongelmana on, että prosessi vaatii paljon energiaa ja lisää siis ilmastonmuutosta. Australiassa onkin pyritty käyttämään tuulivoimaa ja muita uusiutuvia luonnonvaroja, mikä on nostanut kuluttajien sähkölaskua huomattavasti, jopa puolelta entisestä. Ongelmia on pyritty hallitsemaan muuttamalla myös veden kulutustottumuksia, mikä voi olla pian edessä myös monissa Euroopan valtioissa. Australiassa on rajoitettu kotitalouksien vedenkulutusta ja tuettu kuluttajia ostamaan sadevesisäiliöitä. Kuivuudesta kärsiville alueille on myös rakennettu patoja, vedenkäsittelylaitoksia ja jätevedenkierrätyslaitoksia.

Yhdysvallat. Vuonna 2002 kuivuudesta kärsittiin melkein koko Yhdysvaltojen alueella. Suurin osa tupakkasadosta ja kolmannes maissisadosta menetettiin. Maan länsiosissa Alaskaa myöten koettiin myös satoja metsähehtaareja tuhonneita metsäpaloja. Vuosi 2002 ei jäänyt ainoaksi puutteen vuodeksi. Kuivuudesta on kärsitty Yhdysvalloissa enemmän tai vähemmän koko 2000-luvun ajan erityisesti maan lounaisosissa Arizonassa, Kaliforniassa ja Teksasissa. Arizona on käytännössä aavikkoa, mutta siellä tuotetaan muun muassa sitrushedelmiä, jotka vaativat runsaasti kastelua. Myös Teksasissa tilanne on hankala, koska osavaltio on maan tärkeimpiä vehnän ja soijapavun tuottajia. Kuivuuden vuoksi lihakarjaa on jouduttu jopa teurastamaan rehuviljan loputtua.

Lähi-itä. Lähi-itä on suureksi osaksi aavikkoa tai puoliaavikkoa, kuten Gobin autiomaa ja Arabian aavikot osoittavat. Keidasmaisia kaupunkiympäristöjä ei pystytä pitämään yllä muuten kuin keinotekoisen kastelun voimin, ja vain rikkaimmat – ja turistit – asuvat tällaisissa illuusiokaupungeissa. Menneinä vuosina Lähi-idässä tuotettiin valtavasti viljaa myös vientiin. Se verotti alueen rajallisia vesivaroja, kuten pohjavettä, ja nyt tilanne on jo huono. Monet Lähi-idän maat tuottavat yhä länsimaihin vietäväksi monia runsasta kastelua vaativia hedelmiä, kuten sitrushedelmiä, taateleita ja avokadoja. Tällaisissa maissa jopa 90 prosenttia makeasta vedestä kuluu maanviljelyyn. Vain rikkaimmat elävät keinotekoisesti kastelluissa ympäristöissä ja käärivät rahat ulkomaan viennistä. Köyhät yrittävät selvitä kuivuuden, juomaveden puutteen ja nälänhädän keskellä. Lähi-idän aavikoiden halki virtaa suuria jokia, kuten Eufrat, Tigris ja Kerulen. Ne ovat mahdollistaneet muuten rutikuivilla alueilla riisin, vehnän ja monien hedelmien viljelyn, mutta kuivuus uhkaa nyt myös jokia. Eufrat on kutistunut vuosi vuodelta lähes puoleen entisestään, ja kun Turkki ja Syyria nostavat vettä joen yläjuoksulta, vuonna 2009 pahimmasta kuivuudesta kärsittiin muutenkin kovia kokeneessa Irakissa, joen alajuoksulla.Lähi-itä ja erityisesti Etelä-Irak ovat maailman eniten suolaantumisesta kärsiviä alueita. Maan suolaantuminen tarkoittaa suolan rikastumista maan pintaan voimakkaan haihtumisen seurauksena. Keinotekoinen viljelmien kastelu lisää suolaantumista.

Kiina. Kiinassa kärsittiin ennätyskuivuudesta syystalvella 2009. Keväällä 2010 oli selvää, että talven sateet jäivät aivan liian niukoiksi, mikä vaikutti maan viljantuotantoon. Tilanne oli vakavin Henanin maakunnassa, joka on maan tärkeimpiä vehnän tuottajia. Ongelmana oli nimenomaan talvella odotettujen sateiden vähyys. Arvioiden mukaan yli 40 prosenttia Kiinan viljelymaasta on kärsinyt kuivuudesta 2000-luvulla, mikä on vakava uhka miljardikansan ravinnonsaannille. Kasteluvettä on koetettu saada joista ja järvistä ja jopa kemikaalein pilviin ampumalla. Tianjinissa on avattu myös maan ensimmäisen suolanpoistolaitos. Aavikoituminen vaikuttaa tällä hetkellä 400 miljoonan ihmisen elämään Pohjois- ja Länsi-Kiinassa. Juomaveden puutteesta kärsii noin 24 miljoonaa ihmistä ja 15 miljoonaa eläintä. Lisäksi veden puute aiheuttaa ongelmia maailman suurimmassa vesivoimalassa, niin sanotussa Kolmen rotkon padossa. Vesi oli keväällä 2010 kuusi metriä normaalia matalammalla. Se, mikä vesivoiman käytössä menetetään, korvataan hiilivoimaloiden tuotannolla, eli kasvihuonepäästöt lisääntyvät koko maapallolla.

Afrikka. Itä-Afrikkaa pidetään paikkana, joka kärsii toistuvasti kuivuuskausista, mutta myös siellä viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen ankaria. Tavallisesti kerran vuosikymmenessä iskevät kuivuudet ovat yleistyneet niin, että niitä tulee jo 2–3 vuoden välein. Afrikan maaperä on riippuvainen vuotuisista sadekausista, jotka ovat kuitenkin jääneet viime vuosina lyhyiksi. Esimerkiksi vuonna 2005 tavallisesta sademäärästä saatiin vain 20 prosenttia. Koko 2000-luku on ollut Tansaniassa, Keniassa, Etiopiassa ja Somaliassa epätavallisen kuiva. Vuonna 2009 nälänhädästä kärsi noin 20 miljoonaa ihmistä. Afrikassa kuivuus on aiheuttanut valtavassa mittakaavassa pakolaisuutta ja erilaisia paikallisia konflikteja, joista Darfurin kriisi on tunnetuin. Jos vettä ei saada, vilja ei idä, mikä estää kuivilla alueilla välttämättömän karjankasvatuksen. Kuivuuden keskellä monet laidunmaat kuluvat liikaa, eroosio lisääntyy ja kuivuuden seuraukset pahenevat. Afrikan kuivuuteen vaikuttaa myös Kilimanjaron lumi- ja jääpeitteen sulaminen. Nykyisten arvioiden mukaan kehitys tulee johtamaan siihen, että 15 vuoden kuluttua vuorella ei ole enää lunta. Silloin monet Afrikan joet kuivuvat kokonaan vuotuisten kuivien kausien aikana.

Amazon. Amazonin sademetsässä, joka sijaitsee pääosin Brasiliassa, kärsittiin syksyllä 2010 pahasta kuivuudesta, kun alueen suuret joet kuivuivat. Reitit, joilla liikutaan yleensä kanooteilla ja muilla vesikulkuneuvoilla, pystyi vaikka kävelemään. Myös vuosi 2005 oli Amazonilla ennätyksellisen kuiva. Vaikka sademetsän luulisi olevan kostea paikka, se on myös erityisen herkkä lämpötilan ja sademäärän muutoksille. Vuonna 2005 alueella satoi vähemmän kuin kertaakaan edellisen sadan vuoden aikana. Arvellaan, että jo yhden asteen nousu alueen keskilämpötiloissa riittää siihen, että Amazonin kuivista kausista tulee pysyviä. Se taas lisää koko maapallon hiilidioksidipäästöjä. Jos ilmasto lämpenee riittävästi ja metsien hakkuut jatkuvat nykyiseen malliin, Amazon voi muuttua savanniksi tai aavikoksi. Amazon ei ole asumatonta aluetta, vaan siellä elää noin 30 miljoonaa ihmistä ja lähes 300 eri alkuperäiskansaa. Sademetsän tuhoutumisen seuraukset olisivat katastrofaaliset myös heidän selviytymisensä kannalta. Jos alue käy elinkelvottomaksi, pakolaiset suuntaavat naapurimaihin.

Kuten esimerkit osoittavat, kyse ei ole pienistä asioista. Niillä on väistämättä suuria vaikutuksia maailmanlaajuisesti. Miten tämä kaikki sitten vaikuttaa meihin täällä Suomessa? Elintarvikkeiden hinnat ovat jo nousseet, eikä nousulle näy loppua. Se, mitä muuta ilmiöt tuovat tullessaan jää nähtäväksi. Se ei ainakaan vähennä varautumisen tarvetta. 

Hyönteisiä ruuaksi?

Kirjaa tehdessäni törmäsin useisiin mielenkiintoisiin artikkeleihin internetin syövereissä. Niissä käsiteltiin lihan syömistä sekä siihen liittyviä ongelmia. Tämän aihealueen käsittely jätettiin kuitenkin kirjan ulkopuolelle, mutta se on silti kiinnostava ja ajatuksia herättävä aihe.

Lihantuotannon ongelma on siinä, että se vaatii runsaasti maanviljelykseen sopivaa tilaa ja eläinten ruokkiminen vaatii vielä lisää viljelymaata. Jutun lopussa olevien linkkien takana on monia mielenkiinoisia faktoja lihankasvatuksen ongelmista. Esimerkiksi 10 kilogrammalla naudan ravintoa saadaan tuotettua vain 1 kg lihaa. Sitä vastoin jos heinäsirkkoja ruokitaan samalla 10 kg:n ruokamäärällä saadaan 9 kg heinäsirkkoja. Ero on valtava.

Hyönteisten käyttöä ravintona selvitetään YK:ta myöten maailman nälänhädän ratkaisemiseksi ja ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Tosin elintarvikkeiden riittävyyteen vaikuttaa myös suurelta osalta teollistuneiden maiden ääretön itsekkyys ja valtioiden omien kauppaetujen turvaaminen. Kyse on halusta ratkaista ongelmia, jota teollisuusmailla ei tunnu olevan.

Lihansyönti on lisääntynyt ja lisääntyy koko ajan. Samaan aikaan maailman väestömäärä kasvaa räjähdysmäisesti, joten ongelmia on luvassa, mikäli jotain ratkaisua ei löydy. Tällä hetkellä suuri ongelma on viljelyskelpoisen maan käyttö kaikkeen muuhun kuin elintarvikkeiden tuotantoon. Biopolttoaineiden tuotanto vie yhä enemmän peltoalaa. Kuitenkin biopolttoaineet ovat luotu lähinnä helpottamaan länsimaiden huonoa omaatuntoa, ei niillä ratkaista globaaleja ongelmia. Päästöjen vähentämiseksi on keksittävä muita keinoja ja luotava uusia energiaratkaisuja liikkumiseen fossiilisten polttoaineiden sijaan. Valitettavasti öljyntuottajat eivät halua tosissaan etsiä vaihtoehtoja tai kehittää uusia moottorityyppejä muille mahdollisille polttoaineille. Lehmä lypsää yhä liian hyvin. 

Mutta takaisin hyönteisiin. Maailmalla on syöty ikiajat hyönteisiä ja syödään edelleen. Poikkeuksen muodostavat lähinnä eurooppalaiset ja pohjois-amerikkalaiset. Meillä ajatusta hyönteisten syönnistä pidetään etovana. Siitä huolimatta popsimme hyönteisiä koko ajan kasvisperäisen ruokamme mukana -tietämättämme. Erään arvion mukaan noin 500g vuodessa. Sen lisäksi hyönteisiä käytetään lisäaineissa. Esimerkiksi E120, punainen väriaine, on peräisin kilpikirvoista. Vilkaise huviksesi tätä karkkipussien kyljestä, virvoitusjuomista tai keksipaketeista. Sitä löytyy yllättävän monesta paikasta.

Viime aikoina hyönteisten syönti on lisääntynyt myös länsimaissa, ja joitakin hyönteisiä kasvatetaan meillä Suomessakin. Tosin vielä on pitkä matka siihen, että hampurilaispaikasta voisi tilata ötökkäburgerin tai ravintolasta saisi hyönteisaterioita. Se voi olla kuitenkin vain ajan kysymys.

http://www.kepa.fi/maailman-kuvalehti/arkisto/2010-12/8039

http://www.mtv3.fi/makuja/ajankohtaista.shtml?1176148

http://elisa.net/uutiset/ruoka/?id=6087

http://www.slideshare.net/TEDxAmsterdam/marcel-dicke-at-tedx-amsterdam-why-not-eat-insects?from=share_email

Suomalainen selviytymisopas on ilmestynyt

Kirja on putkahtanut painosta ja kustannusyhtiö päätti julkaista kirjan sovittua aiemmin. Se on nyt kaupoissa. Toivottavasti se herättää ajatuksia.

Survivalismi arjessa ja uutisotsikoissa

Melkein joka päivä uutiset kertovat jostakin uudesta katastrofista, luonnonmullistuksesta tai poikkeustilanteesta jossakin päin maapalloa. Tsunami kaukana Tyynellämerellä koskettaa nykyään myös meitä suomalaisia, ja kuka tahansa voi törmätä ääri-ilmiöihin työmatkalla, rantalomalla tai ulkomailla asuvien ystävien kautta. Tulivuorenpurkaus Islannissa peruuttaa meidänkin postinkuljetuksemme, ja maanjäristyksen vaurioittama ydinvoimala Japanissa saa suomalaisetkin rientämään Säteilyturvakeskuksen nettisivuille.

Sen lisäksi, että suuret katastrofit maapallon toisella puolella ovat nykyaikana lähellä myös meitä, kotimaassammekin sattuu ja tapahtuu koko ajan asioita, joita ei voi täysin ennakoida. Arkinen työmatka voi katketa kolariin tai sairaskohtaus pysäyttää rauhallisen iltakävelyn. Pelkästään saastuneen juomaveden aiheuttama vatsatauti tai puhtaan veden puute on perheelle todellinen kriisi, jonka seurauksia puidaan pitkään.

Myös Suomelle vieraat ilmaston ääri-ilmiöt ovat yleistyneet. Viime vuosina on koettu helmikuisia vesisateita, viikkojen paukkupakkasia, kuivuutta, lumiennätyksiä ja kaikkien aikojen myrskyjä. Jopa vaarattomina pidetyt trombit ja ilman syöksyvirtaukset ovat nousseet yhä useammin lehtien otsikoihin. Selvää on, että globaali ilmastonmuutos vaikuttaa Suomessakin, ja tulevaisuudessa sen seuraukset tulevat koskettamaan meitä yhä enemmän, esimerkiksi ilmastopakolaisten muodossa.

Lisäksi yhteiskunnalliset ilmiöt tuntuvat nopeasti jokaisen suomalaisen arjessa. Pitkä elintarvikealan lakko pysäyttää ruoan kuljetukset kauppoihin, ja bussinkuljettajien lakko estää työmatkaliikenteen. Kansallinen suruaika voi syntyä vakavasta liikenneonnettomuudesta, kuten Konginkankaan linja-autoturma vuonna 2004 osoitti, ja kaikki tällaiset tilanteet luovat epävarmuutta ja pelkoja. Ihminen tuntee herkästi itsensä avuttomaksi. Kaikkia asioita yhteiskunta tai valtio ei pysty huolehtimaan meidän puolestamme.

Turvallisuus ja oman elämän hallinta ovat tärkeitä asioita meille kaikille. Siksi tuntuu hyvältä pystyä valmistautumaan ja vaikuttamaan jollakin tavalla oman elämän sujumiseen ja turvallisuuteen. Ennakointi, asioiden suunnittelu ja harjoittelu luo jatkuvuutta elämäämme silloinkin, kun arkemme mullistuu. On helpottavaa, jos uskomme itse siihen, että pystymme toimimaan, jos jotakin poikkeuksellista tapahtuu lähipiirissämme, kotikunnassamme tai maailmalla.

Survivalismi on mahdollisuus ottaa vastuuta omasta elämästä nyky-yhteiskunnan riskien ja epävarmuuden keskellä. Selviytymisoppien ja oikean asenteen avulla voimme tehdä jotakin konkreettista ollaksemme valmiina silloin, kun kohtaamme jonkin poikkeustilanteen. Me voimme luoda omasta kodistamme ja lähiympäristöstämme turvallisemman paikan itsellemme ja läheisillemme.

Briefly about this site PREPARE! in english

The world is full of risks. Why shouldn't you prepare in advance? Things do not always work as they should, and then there will be need for good advice. This blog is to give food for thought and tips on risk management in everyday situations and possible scenarios.

Be prepared?

What does it mean? Preparedness is expanded term for survivalism. Preparedness is not just about survival and related skills, but it covers the whole spectrum of life from everyday situations to fictional apocalyptic scenarios.

Why should I be prepared?

What do you do if the electricity, gas, water or heat distribution fails? Or you are in your car on a little more remote roads and your car breaks down. If you are not prepared in any way, you will find very quickly problems in front of you. Those problem situations, or really risks, are part of our everyday life, but still we go on. When something happens, then those who have thought about things in advance are better placed than others. They do not waste time for nothing, but they can act as the situation requires.

Today, we live mostly in cities in the delusional belief that everything always works as it should. We go shopping food and other stuff 24/7, and always believe that we have everything available without disturbances. However, even a short power outage can cause distress and make life very difficult. What if you are without electricity for a long time away - for a few days or weeks? Then the problems begin to accumulate immediately.

This blog theme is closely related to the book:

Finnish Survival Guide - Plan, Anticipate, Prepare. Written by Pasi Karosto and Sanna Karppinen, publisher Docendo. 30/09/2011 (finnish)

If you find this interesting, please contact the publisher DOCENDO (which is part of WSOYpro) and ask for translating and distributing this book in english.

Informaatio- ja teknologiayhteiskunnan riskit

Teknologian kehitys on tuonut mukanaan uusia, ennen tuntemattomia uhkia sekä yksilön että yhteisöjen kannalta. Elektroniikka, käteisen rahan vaihtuminen virtuaalirahaan sekä erityisesti tietokoneiden verkottuminen ovat synnyttäneet – ja synnyttävät koko ajan – uusia uhkakuvia, joista tietoisena pysyminen käy jo työstä.

Jos mietitään esimerkiksi tietokoneen käyttöä pc-koneiden alkutaipaleella, niin tietokonetta käytettiin lähinnä toimisto-ohjelmistojen, ohjelmoinnin ja konekohtaisen pelaamisen kautta. Silloin ei juurikaan tarvinnut huolehtia koneen tietoturvasta, ja harvat edes tiesivät tietoturvauhkista. Nyt kaikki on muuttunut. Tietokone ei ole enää mitään ilman verkkoyhteyksiä. Ja se on tuonut mukanaan uusia uhkia.

Internet on koneiden välistä liikennettä, vaikka kaikki liikenne ei kulkisikaan tutun nettiselaimen kautta. World wide web (www) käsitetään nykyisin ”internetiksi”, vaikka se ei täsmällinen ilmaisu olekaan. Kuka tahansa voi luoda verkkosivun ja laittaa sen muiden nähtäväksi sekä istuttaa sinne ohjelmia, jotka ovat jollain tavalla haitallisia. Haitallisia ohjelmia on nykyään jo niin monenlaisia, ettei niitä ole mitään järkeä lähteä edes listaamaan. Haittaohjelmista löytyy runsaasti tietoa eri lähteistä, kuten internetistä.

On huomattava, että tietoturvauhkat koskevat nykyisin myös matkapuhelimia ja muita verkkoon yhdistettyjä laitteita, kuten pelikonsoleita. Sekä tietokone että matkapuhelin tulee suojata asianmukaisilla ohjelmistoilla, joita on saatavana sekä kaupallisina että ilmaisversioina. Pelikonsolien suojaus on valmistajan vastuulla, sillä käyttäjä ei pysty lisäämään niihin tietoturvaohjelmistoa.

Medialukutaidon merkitys kasvaa koko ajan, jotta pystyisimme käsittelemään kaikkea saatavilla olevaa informaatiota objektiivisesti. Kaikki, mitä netissä kerrotaan, ei ole totta. Tämä pitäisi opettaa lapsillekin samalla, kun he oppivat käyttämään tietokonetta ja lukemaan.

Tietokoneen käyttöön voi antaa yhden yksinkertaisen säännön, jota noudattamalla välttyy monelta murheelta: Jos et tiedä mitä teet, älä tee mitään. Jos esimerkiksi verkkosivulla kysytään jotain, minkä merkityksestä et ole varma, turvallisinta on painaa cancel- tai peruuta-painiketta.

Vanhempien rooli nettikäyttäytymisen valvonnassa ei ole helppo. Lapset ja nuoret etsiytyvät mitä erilaisimmille sivustoille kavereidensa kanssa. Tämä mahdollistaa myös uudenlaisen kiusaamisen, jolle ei vielä ole vakiintunutta termiä. Puhutaan cyberkiusaamisesta, sähköisestä kiusaamisesta, nettikiusaamisesta tai mediakiusaamisesta. Kiusaamisen muoto vaihtelee aina sen mukaan, minkä sähköisen välineen avulla se tehdään.

Vanhempien onkin tärkeää seurata lapsensa matkapuhelimen puhelinlaskuja ja tietokoneen selainhistoriaa sekä kysyä suoraan, missä lapsi käy netissä ja mitä siellä tekee kenenkin kanssa. Pieni lapsi ei välttämättä tiedosta riskejä, ja nuoret osaavat usein peittää jälkensä. Netin käytön seurantaan on olemassa myös kaupallisia ohjelmia, joiden avulla voi seurata nettikäyttäytymistä ja esimerkiksi rajoittaa tietokoneella vietettyä aikaa.

Mitä lapsen ja nuoren kannattaa huomioida käydessään internetissä:

•           Älä kerro käyttäjätunnuksia ja salasanoja muille.

•           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt antaa itsestään oikeat tiedot.

•           Jos ahdistut verkkokeskustelussa keskustelun aihepiirin (ehdottelu, henkilötietojen kysely, tapaamisen ehdottaminen tms.) takia, lopeta keskustelu ja kerro siitä luotetulle aikuiselle.

•           Muista, että valokuvasi ovat myös muiden nähtävissä ja kopioitavissa. Kuvia on todella vaikea poistaa internetistä.

•           Kunnioita muita ja käytä asiallista kieltä.

•           Muista, että voit joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos olet yli 15-vuotias. Älä siis lähetä tai lataa mitään loukkaavaa tai laitonta materiaalia.

•           Kaikki esitetty tieto on jonkun kirjoittamaa; se ei ole aina totta.

•           Muista tyhjentää koneen välimuisti käyttäessäsi julkisia koneita koulussa, nettikahvilassa tai kirjastossa. Tee sama myös kaverin koneella käydessäsi.

•           Hyväksy kavereiksesi esimerkiksi Facebookissa vain sellaisia henkilöitä, jotka todella ovat kavereitasi. Jos et rajoita näkyvyyttä, he näkevät kaiken, mitä kirjoitat ja julkaiset. ”Kavereiden” lukumäärä ei kerro mitään todellisista ystävistä.

•           Älä avaa epämääräisiä liitetiedostoja tuntemattomilta lähettäjiltä.

Mitä aikuisen kannattaa huomioida internetissä käydessään, edellisten lisäksi:

•           Älä tallenna pankki- ja luottokorttitunnuksiasi koneelle ja säilytä tunnusta ja salasanoja eri paikoissa.

•           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt olisi antanut oikeat tietonsa. Verkkohuijaukset ovat lisääntyneet. Jos sinulle luvataan äkkirikastumista niin kyseessä on luultavasti huijaus.

•           Internetistä voit tarkistaa hakukoneiden avulla kaupankäynnin toisen osapuolen luotettavuutta asiakaspalautteiden sekä yritystietorekisterin avulla.

•           Pankit eivät koskaan kysy verkon välityksellä tunnuksiasi. Jos joku kysyy, niin kyseessä on huijausyritys.

•           Jos epäilet verkkosivun luotettavuutta älä anna luottokorttitietojasi tai muitakaan tietoja sivulle.

•           Kun vierailet sivustolla sinusta jää yleensä sähköinen jälki, miltä koneelta olet käynyt.

•           Huolehdi koneesi että koneesi on suojattu hyvin haittaohjelmilta ja viruksilta.

Teknologiayhteiskunnan uudet riskitekijät eivät rajoitu pelkästään internetin käyttöön. Tämän lisäksi jo lähikaupassa pankki- tai luottokortilla maksaminen muodostaa uuden uhan, kun sirukortit ovat vakiintuneet maksuvälineinä. Asiakkaat joutuvat itse käyttämään korttiaan kassalla, ja samalla riski siihen, että tunnusluku joutuu vääriin käsiin, kasvaa.

Maksupäätteet ovat usein niin heikosti näkösuojattuja, että seuraavan asiakkaan on helppo saada tietoonsa kortin tunnusluku. Seuraavaksi hänen tarvitsee enää saada haltuunsa itse kortti, ja sitten seuraukset ovat ilmeiset. Lisäksi nykyisin ei enää tarvitse näyttää henkilöllisyyspapereita, kun maksetaan suuria ostoksia.

Maksaessaan kannattaa siis aina peittää kädellä näkyvyys näppäimille. Sama pätee myös pankkiautomaateilla ja huoltoasemien bensa-automaateilla. Asioidessa kannattaa myös varmistaa, että automaattiin ei ole kiinnitetty mitään ylimääräistä kortinlukijaa tai kameraa, jonka avulla kopioidaan kortin magneettijuova tai kuvataan tunnusluvun näppäily. Kamera voi olla sijoitettu myös automaatin ulkopuolelle, josta on näkyvyys näppäimistölle.

 Valvontakamerat ovat suuri apu oikein käytettyinä, mutta ne muodostavat samalla myös uhkia. Niiden avulla voidaan huomaamatta valvoa kohteita, joista halutaan tietoa. Kameroiden koko voi olla niin pieni, että niitä on mahdoton havaita. Ihmisten toimien tarkkailu on nykyisin hyvin helppoa, ja monista arkisista toimista jää sähköinen jälki jonnekin. Onneksi sentään kaikilla ei ole pääsyä niitä tutkimaan.

Myös matkapuhelimia pystytään nykyään paikantamaan. Tämä voi olla hyvä asia, jos olet esimerkiksi eksynyt tai loukkaantunut. Eri asia on, jos ihmistä seurataan matkapuhelimen tai muun laitteen kautta hänen arjessaan, ilman että hänelle on välineen ostohetkellä avoimesti kerrottu, mitä väline tekee. Tällainen toiminta rikkoo vähintäänkin kuluttajan oikeuksia. Nykyisin ei voi myöskään tietää, milloin joku nauhoittaa puhelun.

Elektroniikka on hyvä apuväline silloin, kun se toimii ja silloin, kun sen ominaisuudet ovat käyttäjälle selvät. Elektroniikkaan ei saisi kuitenkaan luottaa täysin tai sinisilmäisesti. Esimerkiksi hälytysjärjestelmät eivät suinkaan ole virheettömiä, ja ne saattavat toimia ennakoimattomalla tavalla. Ongelma voi olla myös siinä, ettei niitä osata käyttää – tai se joka osaa ei olekaan paikalla. 

Kotivara

Edellisessä jutussa mainitsin kotivaran. Se on sen verran tärkeä asia, että nostan sen tässä omaksi aiheeksi. Kotivaran käsite ei ole kaikille selvillä. Tässä hieman avausta siihen.

KOTIVARA OSAKSI ARKEA

Kotivaralla tarkoitetaan sellaisia välttämättömyystarvikkeita, joiden avulla yksi henkilö selviää viikon poikkeusoloissa. Luonnollisesti kotivaran määrä kerrotaan perheenjäsenten määrällä, ainakin elintarvikkeiden osalta. Pääsisältö kotivarassa onkin elintarvikkeissa, mutta pelkillä ruuilla ei pärjää. Lisäksi tulee olla vettä ja muita nestemäisiä juomia sekä varusteita, joiden avulla ruuan voi kypsentää ilman sähköä. Lisäksi on varattava lämpimiä vaatteita siltä varalta, että poikkeustilanne sattuukin paukkupakkasilla. Kotivaraan pitää varata myös lääkkeitä ja tarvittaessa esimerkiksi vaippoja ja muita hygieniatarvikkeita sekä pesuaineita.

Elintarvikkeiden valinta kotivaraan tapahtuu omien mieltymysten mukaan siten, että valitaan hyvin säilyviä ja omiin tai perheen makutottumuksiin sopivia tuotteita. Perusvalikoimaan kuuluu esimerkiksi makaronia, riisiä, puurohiutaleita, muroja, hedelmä-, liha- ja valmisruokasäilykkeitä, mehuja, tai mehutiivistettä UHT-maitoa tai maitojauhetta, kahvia, teetä, sokeria, jauhoja, kuivahiivaa, hilloja ja keksejä sekä muita herkkuja.  Olennaista on se, että kotivaraa on riittävästi ja että se on sellaista jota myös tekee mieli syödä. Ei ole mieltä ostaa sellaisia elintarvikkeita joita ei halua syödä.

Muita kotivaraan tarvittavia varusteita ovat henkilökohtaiset lääkkeet ja hyvin varusteltu lääkekaappi sidetarpeineen ja puhdistusaineineen. Hygieniatarvikkeita kuten astian- ja pyykinpesuaineita, vaippoja, vessapaperia, shampoota ja saippuaa, kuukautissuojia, hammastahnaa yms. tulee myös varata varastoon. Ruuanlaitto poikkeustilanteessa voi olla ongelma varsinkin kaupunkilaisilla, joilla ei ole tulisijaa. Siksi kannattaa hankkia retkikeitin, esimerkiksi Trangia tai kaasukeitin, joita pitää myös opetella käyttämään. Lisäksi on huolehdittava siitä, että retkikeittimeen on polttoainetta riittävästi. Tulisijan omistajien tulee huolehtia siitä, että saatavilla on polttopuuta sekä sellaisia kattiloita, joissa voi tehdä ruokaa tulilla. Muita kotivarassa pidettäviä varusteita ovat esimerkiksi kynttilät, paristot, paristokäyttöinen radio, lämpimät vaatteet ja tulentekovälineet. Jokaisen täytyy itse määritellä mihin kaikkeen haluaa varautua. Kotoa on hyvä löytyä myös perustyökaluja; vasara, saha, ruuvitalttoja, pihtejä yms.

Elintarvikkeiden määrää voi arvioida esimerkiksi allaolevien tietojen avulla / henkilö / viikko:

* makaronia 500 g
* leipää ja viljatuotteita 1,5 kg
* rasvoja ja öljyä 500 g
* hedelmiä ja marjoja 1 kg
* vihanneksia ja juureksia 1,5 kg
* perunaa 500 g
* sokeria 500 g
* riisiä 500 g
* maitoa ja maitotuotteita 1,3 g
* lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg
* herkkuja 1 kg (suklaalevyn kuva)
* juomia ja vettä 15 l

Lähteenä elintarvikemääriin on käytetty Pelastustoimen verkkosivujen turvaopasta. Vaikka viranomaissuositus on nykyisin yhden viikon elintarvikkeet, niin mikään ei estä varautumasta pitempiaikaiseen poikkeustilanteeseen. Viikon kotivara on siis vähimmäisvaatimus jokaiseen talouteen.

Mistä aloittaa varautuminen?

Varautuminen kannattaa aloittaa pienistä arkisista asioista. Oma elinympäristö ja päivittäiset kulkureitit on hyvä analysoida ja miettiä niiden vaaranpaikat. Kaikki eivät varaudu samoihin asioihin, vaan varautumisen tarpeeseen vaikuttaa se asutko maalla vai kaupungissa, minkä ikäinen olet, tai onko olemassa jotain muita rajoitteita, jotka vaikuttavat varautumisen tarpeeseen tai mahdollisuuteen.

Oma koti pitää tehdä turvalliseksi, koska siellä vietetään paljon aikaa. Pienillä toimilla ja vähällä rahalla saa tehtyä paljon. Tärkeintä on aloittaa ajattelemaan varautumisen kannalta ja toimimaan sen vaatimalla tavalla. Tähän tarkoitukseen on kirjoitettu Suomalainen selviytymisopas.

Varautumisen periaate  voidaankin kiteytyttää TAVIS – muistisääntöön.

T iedosta

A nalysoi

V araudu

I nventoi

S elviydy

Tiedostaminen alkaa siitä, että varautumisen tarve tulee selväksi itselle. Joskus se tulee kantapään kautta kun on joutunut vaikeaan tilanteeseen esimerkiksi sähkön-, veden-, tai lämmönjakeluhäiriön kautta. Tiedostamisen apuna voi käyttää myös nettisivuja, kuten keskustelupalstoja. Kattavimman yleiskatsauksen saa kuitenkin Suomalaisesta selviytymisoppaasta.

Analysointi tarkoitttaa sitä, että uhkatekijöiden todennäköisyys arvioidaan. Tähän riittää usein pelkkä terve maalaisjärki, mutta siihen on kehitetty myös apuvälineitä kuten esimerkiksi VTT:n sivuilla.

Varautuminen tapahtuu monella tasolla. Fyysinen ja psyykkinen kunto vaikuttaa selviytymismahdollisuuksiin vakavissa poikkeustilanteissa. Omasta kunnosta ja hyvinvoinnista kannattaa siis pitää huolta. Samoin sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on tärkeää ja poikkeusoloissa todelliset ystävät punnitaan. Varautumiseen kuuluu myös sopivien varusteiden hankkiminen poikkeusoloja ajatellen. Kotivara tulisi olla jokaisessa kodissa, jo viranomaissuositustenkin takia. Myös tiedot ja taidot ovat tärkeitä. Erityisesti sellaiset, jotka ovat suoraan tekemisissä ravinnonhankinnan ja hengissäpysymisen kanssa. Erätaidot ja wanhan ajan taidot ovat myös arvostettuja, sillä poikkeusoloissa kaikki mitä osataan tehdä ilman sähköä on tärkeää.

Inventointi saattaa jäädä helposti unohduksiin, vaikka se on hyvin olennainen osa varautumista. Kotivaran kierto on ylläpidettävä, jotta tuotteet eivät vanhene ja muutu käyttökelvottomiksi. Inventointiin kuuluu myös taitojen ylläpitäminen. Esimerkiksi ensiaputaidot pitää päivittää riittävän usein.

Selviytyminen on todennäköisempää kun edelliset tekijät ovat hallussa. Selviytymistilanteet voivat olla pieniä arkisia vastoinkäymisiä tai sitten suuren luokan katastrofeja. Olennaista on se, että asioita on ajatellut etukäteen ja miettinyt toimintamalleja ja varusteita erilaisiin tilanteisiin. Oma harkinta määrittelee sen, mihin kaikkeen haluaa varautua.

Varautuminen Suomessa

Suomalaiset puhuvat ainakin toistaiseksi enemmän puhekielessä survivalismista kuin varautumisesta. Tämä johtuu luultavasti enemmän sanan alkuperästä kuin tarkan merkityssisällön hakemisesta tälle. Sanan alkuperähän juontaa enganninkieliseen survive tai survival sanaan, joka pitää sisällään alunperin lähinnä hengissäpysymisen. Myöhemmin sanan rinnalle on tullut englanninkielisessäkin kirjallisuudessa muita termejä kuten preparation eli valmistautuminen. Tämäkään ei kata koko survivalismin aihepiiriä, sillä valmistautuminen odottaa jotain johon valmistautua. Yleensä jotain suurta mullistusta, joka muuttaa maailmaa ratkaisevalla tavalla. Kuitenkin varautuminen lienee onnistunein suomenkielinen vastine tälle ajatusmaailmalle.

Varautuminen on suhteellisen neutraali arvolataukseton termi, joka sopii suomalaiseen suuhun paremmin ilman ennakkomielikuvia maastopukuisista patriooteista jotka varustavat bunkkeriaan. Varautuminen lähtee arkisista asioista. Suomalainen selviytymisopas -kirja esittelee mihin kaikkeen voi ja kannattaa varautua omissa arkiympyröissä. Kirja esittelee myös muita vähemmän arkisia riskejä ja skenaarioita sekä antaa vinkkejä kuinka riskejä voi vähentää omalla toiminnallaan.

Varautumisen perusta on siinä, että oppi tiedostamaan ympäristönsä riskit sekä arvioimaan niiden todennäköisyyden. Varautuja ei ole vainoharhainen, joka puolella mörköjä näkevä hörhö, vaan omat henkilökohtaiset mahdollisuutensa ja rajoituksensa tunteva, ympäristönsä riskit tiedostava, itsenäisesti ajatteleva henkilö. Hän on varautunut mahdollisesti pieleen meneviin asioihin sekä ajatuksen että varusteidensa kautta. Lisäksi hän on valmis oppimaan uutta ja on kiinnostunut hyvin erilaisista taidoista mielenkiintonsa mukaan sekä sen mukaan mitä taitoja hän ajattelee tarvitsevansa erilaisissa tilanteissa. Varautuja ei siis automaattisesti odota asioiden menevän aina pieleen tai odota maailmanloppua bunkkerissaan, vaan elää normaalia elämää avoimin silmin, mutta tiedostaen sen, että aina kaikki ei suju suunnitelmien mukaan.