tiistai 6. syyskuuta 2011

Informaatio- ja teknologiayhteiskunnan riskit

Teknologian kehitys on tuonut mukanaan uusia, ennen tuntemattomia uhkia sekä yksilön että yhteisöjen kannalta. Elektroniikka, käteisen rahan vaihtuminen virtuaalirahaan sekä erityisesti tietokoneiden verkottuminen ovat synnyttäneet – ja synnyttävät koko ajan – uusia uhkakuvia, joista tietoisena pysyminen käy jo työstä.

Jos mietitään esimerkiksi tietokoneen käyttöä pc-koneiden alkutaipaleella, niin tietokonetta käytettiin lähinnä toimisto-ohjelmistojen, ohjelmoinnin ja konekohtaisen pelaamisen kautta. Silloin ei juurikaan tarvinnut huolehtia koneen tietoturvasta, ja harvat edes tiesivät tietoturvauhkista. Nyt kaikki on muuttunut. Tietokone ei ole enää mitään ilman verkkoyhteyksiä. Ja se on tuonut mukanaan uusia uhkia.

Internet on koneiden välistä liikennettä, vaikka kaikki liikenne ei kulkisikaan tutun nettiselaimen kautta. World wide web (www) käsitetään nykyisin ”internetiksi”, vaikka se ei täsmällinen ilmaisu olekaan. Kuka tahansa voi luoda verkkosivun ja laittaa sen muiden nähtäväksi sekä istuttaa sinne ohjelmia, jotka ovat jollain tavalla haitallisia. Haitallisia ohjelmia on nykyään jo niin monenlaisia, ettei niitä ole mitään järkeä lähteä edes listaamaan. Haittaohjelmista löytyy runsaasti tietoa eri lähteistä, kuten internetistä.

On huomattava, että tietoturvauhkat koskevat nykyisin myös matkapuhelimia ja muita verkkoon yhdistettyjä laitteita, kuten pelikonsoleita. Sekä tietokone että matkapuhelin tulee suojata asianmukaisilla ohjelmistoilla, joita on saatavana sekä kaupallisina että ilmaisversioina. Pelikonsolien suojaus on valmistajan vastuulla, sillä käyttäjä ei pysty lisäämään niihin tietoturvaohjelmistoa.

Medialukutaidon merkitys kasvaa koko ajan, jotta pystyisimme käsittelemään kaikkea saatavilla olevaa informaatiota objektiivisesti. Kaikki, mitä netissä kerrotaan, ei ole totta. Tämä pitäisi opettaa lapsillekin samalla, kun he oppivat käyttämään tietokonetta ja lukemaan.

Tietokoneen käyttöön voi antaa yhden yksinkertaisen säännön, jota noudattamalla välttyy monelta murheelta: Jos et tiedä mitä teet, älä tee mitään. Jos esimerkiksi verkkosivulla kysytään jotain, minkä merkityksestä et ole varma, turvallisinta on painaa cancel- tai peruuta-painiketta.

Vanhempien rooli nettikäyttäytymisen valvonnassa ei ole helppo. Lapset ja nuoret etsiytyvät mitä erilaisimmille sivustoille kavereidensa kanssa. Tämä mahdollistaa myös uudenlaisen kiusaamisen, jolle ei vielä ole vakiintunutta termiä. Puhutaan cyberkiusaamisesta, sähköisestä kiusaamisesta, nettikiusaamisesta tai mediakiusaamisesta. Kiusaamisen muoto vaihtelee aina sen mukaan, minkä sähköisen välineen avulla se tehdään.

Vanhempien onkin tärkeää seurata lapsensa matkapuhelimen puhelinlaskuja ja tietokoneen selainhistoriaa sekä kysyä suoraan, missä lapsi käy netissä ja mitä siellä tekee kenenkin kanssa. Pieni lapsi ei välttämättä tiedosta riskejä, ja nuoret osaavat usein peittää jälkensä. Netin käytön seurantaan on olemassa myös kaupallisia ohjelmia, joiden avulla voi seurata nettikäyttäytymistä ja esimerkiksi rajoittaa tietokoneella vietettyä aikaa.

Mitä lapsen ja nuoren kannattaa huomioida käydessään internetissä:

           Älä kerro käyttäjätunnuksia ja salasanoja muille.
           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt antaa itsestään oikeat tiedot.
           Jos ahdistut verkkokeskustelussa keskustelun aihepiirin (ehdottelu, henkilötietojen kysely, tapaamisen ehdottaminen tms.) takia, lopeta keskustelu ja kerro siitä luotetulle aikuiselle.
           Muista, että valokuvasi ovat myös muiden nähtävissä ja kopioitavissa. Kuvia on todella vaikea poistaa internetistä.
           Kunnioita muita ja käytä asiallista kieltä.
           Muista, että voit joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos olet yli 15-vuotias. Älä siis lähetä tai lataa mitään loukkaavaa tai laitonta materiaalia.
           Kaikki esitetty tieto on jonkun kirjoittamaa; se ei ole aina totta.
           Muista tyhjentää koneen välimuisti käyttäessäsi julkisia koneita koulussa, nettikahvilassa tai kirjastossa. Tee sama myös kaverin koneella käydessäsi.
           Hyväksy kavereiksesi esimerkiksi Facebookissa vain sellaisia henkilöitä, jotka todella ovat kavereitasi. Jos et rajoita näkyvyyttä, he näkevät kaiken, mitä kirjoitat ja julkaiset. ”Kavereiden” lukumäärä ei kerro mitään todellisista ystävistä.
           Älä avaa epämääräisiä liitetiedostoja tuntemattomilta lähettäjiltä.

Mitä aikuisen kannattaa huomioida internetissä käydessään, edellisten lisäksi:

           Älä tallenna pankki- ja luottokorttitunnuksiasi koneelle ja säilytä tunnusta ja salasanoja eri paikoissa.
           Älä luota siihen, että verkossa esittäytynyt olisi antanut oikeat tietonsa. Verkkohuijaukset ovat lisääntyneet. Jos sinulle luvataan äkkirikastumista niin kyseessä on luultavasti huijaus.
           Internetistä voit tarkistaa hakukoneiden avulla kaupankäynnin toisen osapuolen luotettavuutta asiakaspalautteiden sekä yritystietorekisterin avulla.
           Pankit eivät koskaan kysy verkon välityksellä tunnuksiasi. Jos joku kysyy, niin kyseessä on huijausyritys.
           Jos epäilet verkkosivun luotettavuutta älä anna luottokorttitietojasi tai muitakaan tietoja sivulle.
           Kun vierailet sivustolla sinusta jää yleensä sähköinen jälki, miltä koneelta olet käynyt.
           Huolehdi koneesi että koneesi on suojattu hyvin haittaohjelmilta ja viruksilta.

Teknologiayhteiskunnan uudet riskitekijät eivät rajoitu pelkästään internetin käyttöön. Tämän lisäksi jo lähikaupassa pankki- tai luottokortilla maksaminen muodostaa uuden uhan, kun sirukortit ovat vakiintuneet maksuvälineinä. Asiakkaat joutuvat itse käyttämään korttiaan kassalla, ja samalla riski siihen, että tunnusluku joutuu vääriin käsiin, kasvaa.

Maksupäätteet ovat usein niin heikosti näkösuojattuja, että seuraavan asiakkaan on helppo saada tietoonsa kortin tunnusluku. Seuraavaksi hänen tarvitsee enää saada haltuunsa itse kortti, ja sitten seuraukset ovat ilmeiset. Lisäksi nykyisin ei enää tarvitse näyttää henkilöllisyyspapereita, kun maksetaan suuria ostoksia.
Maksaessaan kannattaa siis aina peittää kädellä näkyvyys näppäimille. Sama pätee myös pankkiautomaateilla ja huoltoasemien bensa-automaateilla. Asioidessa kannattaa myös varmistaa, että automaattiin ei ole kiinnitetty mitään ylimääräistä kortinlukijaa tai kameraa, jonka avulla kopioidaan kortin magneettijuova tai kuvataan tunnusluvun näppäily. Kamera voi olla sijoitettu myös automaatin ulkopuolelle, josta on näkyvyys näppäimistölle.

 Valvontakamerat ovat suuri apu oikein käytettyinä, mutta ne muodostavat samalla myös uhkia. Niiden avulla voidaan huomaamatta valvoa kohteita, joista halutaan tietoa. Kameroiden koko voi olla niin pieni, että niitä on mahdoton havaita. Ihmisten toimien tarkkailu on nykyisin hyvin helppoa, ja monista arkisista toimista jää sähköinen jälki jonnekin. Onneksi sentään kaikilla ei ole pääsyä niitä tutkimaan.

Myös matkapuhelimia pystytään nykyään paikantamaan. Tämä voi olla hyvä asia, jos olet esimerkiksi eksynyt tai loukkaantunut. Eri asia on, jos ihmistä seurataan matkapuhelimen tai muun laitteen kautta hänen arjessaan, ilman että hänelle on välineen ostohetkellä avoimesti kerrottu, mitä väline tekee. Tällainen toiminta rikkoo vähintäänkin kuluttajan oikeuksia. Nykyisin ei voi myöskään tietää, milloin joku nauhoittaa puhelun.

Elektroniikka on hyvä apuväline silloin, kun se toimii ja silloin, kun sen ominaisuudet ovat käyttäjälle selvät. Elektroniikkaan ei saisi kuitenkaan luottaa täysin tai sinisilmäisesti. Esimerkiksi hälytysjärjestelmät eivät suinkaan ole virheettömiä, ja ne saattavat toimia ennakoimattomalla tavalla. Ongelma voi olla myös siinä, ettei niitä osata käyttää – tai se joka osaa ei olekaan paikalla. 

torstai 1. syyskuuta 2011

Kotivara

Edellisessä jutussa mainitsin kotivaran. Se on sen verran tärkeä asia, että nostan sen tässä omaksi aiheeksi. Kotivaran käsite ei ole kaikille selvillä. Tässä hieman avausta siihen.

KOTIVARA OSAKSI ARKEA

Kotivaralla tarkoitetaan sellaisia välttämättömyystarvikkeita, joiden avulla yksi henkilö selviää viikon poikkeusoloissa. Luonnollisesti kotivaran määrä kerrotaan perheenjäsenten määrällä, ainakin elintarvikkeiden osalta. Pääsisältö kotivarassa onkin elintarvikkeissa, mutta pelkillä ruuilla ei pärjää. Lisäksi tulee olla vettä ja muita nestemäisiä juomia sekä varusteita, joiden avulla ruuan voi kypsentää ilman sähköä. Lisäksi on varattava lämpimiä vaatteita siltä varalta, että poikkeustilanne sattuukin paukkupakkasilla. Kotivaraan pitää varata myös lääkkeitä ja tarvittaessa esimerkiksi vaippoja ja muita hygieniatarvikkeita sekä pesuaineita.

Elintarvikkeiden valinta kotivaraan tapahtuu omien mieltymysten mukaan siten, että valitaan hyvin säilyviä ja omiin tai perheen makutottumuksiin sopivia tuotteita. Perusvalikoimaan kuuluu esimerkiksi makaronia, riisiä, puurohiutaleita, muroja, hedelmä-, liha- ja valmisruokasäilykkeitä, mehuja, tai mehutiivistettä UHT-maitoa tai maitojauhetta, kahvia, teetä, sokeria, jauhoja, kuivahiivaa, hilloja ja keksejä sekä muita herkkuja.  Olennaista on se, että kotivaraa on riittävästi ja että se on sellaista jota myös tekee mieli syödä. Ei ole mieltä ostaa sellaisia elintarvikkeita joita ei halua syödä.

Muita kotivaraan tarvittavia varusteita ovat henkilökohtaiset lääkkeet ja hyvin varusteltu lääkekaappi sidetarpeineen ja puhdistusaineineen. Hygieniatarvikkeita kuten astian- ja pyykinpesuaineita, vaippoja, vessapaperia, shampoota ja saippuaa, kuukautissuojia, hammastahnaa yms. tulee myös varata varastoon. Ruuanlaitto poikkeustilanteessa voi olla ongelma varsinkin kaupunkilaisilla, joilla ei ole tulisijaa. Siksi kannattaa hankkia retkikeitin, esimerkiksi Trangia tai kaasukeitin, joita pitää myös opetella käyttämään. Lisäksi on huolehdittava siitä, että retkikeittimeen on polttoainetta riittävästi. Tulisijan omistajien tulee huolehtia siitä, että saatavilla on polttopuuta sekä sellaisia kattiloita, joissa voi tehdä ruokaa tulilla. Muita kotivarassa pidettäviä varusteita ovat esimerkiksi kynttilät, paristot, paristokäyttöinen radio, lämpimät vaatteet ja tulentekovälineet. Jokaisen täytyy itse määritellä mihin kaikkeen haluaa varautua. Kotoa on hyvä löytyä myös perustyökaluja; vasara, saha, ruuvitalttoja, pihtejä yms.

Elintarvikkeiden määrää voi arvioida esimerkiksi allaolevien tietojen avulla / henkilö / viikko:

* makaronia 500 g
* leipää ja viljatuotteita 1,5 kg
* rasvoja ja öljyä 500 g
* hedelmiä ja marjoja 1 kg
* vihanneksia ja juureksia 1,5 kg
* perunaa 500 g
* sokeria 500 g
* riisiä 500 g
* maitoa ja maitotuotteita 1,3 g
* lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg
* herkkuja 1 kg (suklaalevyn kuva)
* juomia ja vettä 15 l

Lähteenä elintarvikemääriin on käytetty Pelastustoimen verkkosivujen turvaopasta. Vaikka viranomaissuositus on nykyisin yhden viikon elintarvikkeet, niin mikään ei estä varautumasta pitempiaikaiseen poikkeustilanteeseen. Viikon kotivara on siis vähimmäisvaatimus jokaiseen talouteen.





maanantai 29. elokuuta 2011

Mistä aloittaa varautuminen?


Varautuminen kannattaa aloittaa pienistä arkisista asioista. Oma elinympäristö ja päivittäiset kulkureitit on hyvä analysoida ja miettiä niiden vaaranpaikat. Kaikki eivät varaudu samoihin asioihin, vaan varautumisen tarpeeseen vaikuttaa se asutko maalla vai kaupungissa, minkä ikäinen olet, tai onko olemassa jotain muita rajoitteita, jotka vaikuttavat varautumisen tarpeeseen tai mahdollisuuteen.

Oma koti pitää tehdä turvalliseksi, koska siellä vietetään paljon aikaa. Pienillä toimilla ja vähällä rahalla saa tehtyä paljon. Tärkeintä on aloittaa ajattelemaan varautumisen kannalta ja toimimaan sen vaatimalla tavalla. Tähän tarkoitukseen on kirjoitettu Suomalainen selviytymisopas.

Varautumisen periaate  voidaankin kiteytyttää TAVIS – muistisääntöön.

T iedosta
A nalysoi
V araudu
I nventoi
S elviydy

Tiedostaminen alkaa siitä, että varautumisen tarve tulee selväksi itselle. Joskus se tulee kantapään kautta kun on joutunut vaikeaan tilanteeseen esimerkiksi sähkön-, veden-, tai lämmönjakeluhäiriön kautta. Tiedostamisen apuna voi käyttää myös nettisivuja, kuten keskustelupalstoja. Kattavimman yleiskatsauksen saa kuitenkin Suomalaisesta selviytymisoppaasta.

Analysointi tarkoitttaa sitä, että uhkatekijöiden todennäköisyys arvioidaan. Tähän riittää usein pelkkä terve maalaisjärki, mutta siihen on kehitetty myös apuvälineitä kuten esimerkiksi VTT:n sivuilla.

Varautuminen tapahtuu monella tasolla. Fyysinen ja psyykkinen kunto vaikuttaa selviytymismahdollisuuksiin vakavissa poikkeustilanteissa. Omasta kunnosta ja hyvinvoinnista kannattaa siis pitää huolta. Samoin sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on tärkeää ja poikkeusoloissa todelliset ystävät punnitaan. Varautumiseen kuuluu myös sopivien varusteiden hankkiminen poikkeusoloja ajatellen. Kotivara tulisi olla jokaisessa kodissa, jo viranomaissuositustenkin takia. Myös tiedot ja taidot ovat tärkeitä. Erityisesti sellaiset, jotka ovat suoraan tekemisissä ravinnonhankinnan ja hengissäpysymisen kanssa. Erätaidot ja wanhan ajan taidot ovat myös arvostettuja, sillä poikkeusoloissa kaikki mitä osataan tehdä ilman sähköä on tärkeää.

Inventointi saattaa jäädä helposti unohduksiin, vaikka se on hyvin olennainen osa varautumista. Kotivaran kierto on ylläpidettävä, jotta tuotteet eivät vanhene ja muutu käyttökelvottomiksi. Inventointiin kuuluu myös taitojen ylläpitäminen. Esimerkiksi ensiaputaidot pitää päivittää riittävän usein.

Selviytyminen on todennäköisempää kun edelliset tekijät ovat hallussa. Selviytymistilanteet voivat olla pieniä arkisia vastoinkäymisiä tai sitten suuren luokan katastrofeja. Olennaista on se, että asioita on ajatellut etukäteen ja miettinyt toimintamalleja ja varusteita erilaisiin tilanteisiin. Oma harkinta määrittelee sen, mihin kaikkeen haluaa varautua.



keskiviikko 24. elokuuta 2011

Varautuminen Suomessa

Suomalaiset puhuvat ainakin toistaiseksi enemmän puhekielessä survivalismista kuin varautumisesta. Tämä johtuu luultavasti enemmän sanan alkuperästä kuin tarkan merkityssisällön hakemisesta tälle. Sanan alkuperähän juontaa enganninkieliseen survive tai survival sanaan, joka pitää sisällään alunperin lähinnä hengissäpysymisen. Myöhemmin sanan rinnalle on tullut englanninkielisessäkin kirjallisuudessa muita termejä kuten preparation eli valmistautuminen. Tämäkään ei kata koko survivalismin aihepiiriä, sillä valmistautuminen odottaa jotain johon valmistautua. Yleensä jotain suurta mullistusta, joka muuttaa maailmaa ratkaisevalla tavalla. Kuitenkin varautuminen lienee onnistunein suomenkielinen vastine tälle ajatusmaailmalle.

Varautuminen on suhteellisen neutraali arvolataukseton termi, joka sopii suomalaiseen suuhun paremmin ilman ennakkomielikuvia maastopukuisista patriooteista jotka varustavat bunkkeriaan. Varautuminen lähtee arkisista asioista. Suomalainen selviytymisopas -kirja esittelee mihin kaikkeen voi ja kannattaa varautua omissa arkiympyröissä. Kirja esittelee myös muita vähemmän arkisia riskejä ja skenaarioita sekä antaa vinkkejä kuinka riskejä voi vähentää omalla toiminnallaan.

Varautumisen perusta on siinä, että oppi tiedostamaan ympäristönsä riskit sekä arvioimaan niiden todennäköisyyden. Varautuja ei ole vainoharhainen, joka puolella mörköjä näkevä hörhö, vaan omat henkilökohtaiset mahdollisuutensa ja rajoituksensa tunteva, ympäristönsä riskit tiedostava, itsenäisesti ajatteleva henkilö. Hän on varautunut mahdollisesti pieleen meneviin asioihin sekä ajatuksen että varusteidensa kautta. Lisäksi hän on valmis oppimaan uutta ja on kiinnostunut hyvin erilaisista taidoista mielenkiintonsa mukaan sekä sen mukaan mitä taitoja hän ajattelee tarvitsevansa erilaisissa tilanteissa. Varautuja ei siis automaattisesti odota asioiden menevän aina pieleen tai odota maailmanloppua bunkkerissaan, vaan elää normaalia elämää avoimin silmin, mutta tiedostaen sen, että aina kaikki ei suju suunnitelmien mukaan.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kysymyksiä

Jos haluatte kysyä mielipiteitäni, tai herättää keskustelua jostain varautumiseen liityvästä aiheesta, niin laittakaa kommentteja tulemaan. Sen jälkeen on helpompi kirjoittaa uusia juttuja toiveiden tai kommenttien perusteella. Vuorovaikutus antaa mahdollisuuden käsitellä asiaa laajemmin toiveet huomioon ottaen.

Varaudu?

Mitä ihmettä sekin tarkoittaa? Pitäisikö varautua sähköisesti plussaksi tai miinukseksi vai mitä? Ei. Varautuminen tarkoittaa laajemmin ajateltua survivalismia tai preppausta. Varautuminen ei tarkoita pelkästään hengissäpysymistä ja siihen liittyviä taitoja, vaan se käsittää koko elämän kirjon arkipäiväisistä tilanteista aina kuvitteellisiin maailmanlopun skenaarioihin.

Miksi ihmeessä pitäisi varautua?

No siksi, että on suorastaan tyhmää jättää varautumatta. Mitä teet jos sähkön, veden tai lämmönjakelu pettää? Tai olet liikkeellä autollasi hieman syrjäisemmillä teillä ja autosi hajoaa. Jos et ole varautunut millään tavalla, sinulle tulee hyvin äkkiä ongelmia eteesi. Näitä ongelmatilanteita, tai oikeastaan riskejä, on maailma pullollaan, mutta silti me porskuttelemme eteenpäin. Kun jotain sattuu, niin ne jotka ovat ajatelleet asioita etukäteen ovat muita paremmassa asemassa. Heillä ei mene aika taivasteluun, vaan he voivat toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

Nykyisin elämme varsinkin kaupungeissa siinä harhauskossa, että kaikki toimii aina kuten pitääkin. Kaupassa voi käydä milloin huvittaa ja aina on kaikkea tarjolla. Kuitenkin jo lyhytkin sähkökatkos aiheuttaa mielipahaa ja vaikeuttaa elämää. Entä jos sähköt ovatkin pitemmän aikaa poissa - vaikkapa muutaman päivän? Silloin ongelmat alkavat kasaantua välittömästi.

Tämän blogin aihepiiri liittyy läheisesti kirjaan: